tiistai 22. maaliskuuta 2016

Saumattomasta tiimistä ja muusta viimeaikaisesta

Vaikka välillä tulee niin pientä kuin suurtakin takkua, arjen kriisitilanteissa osaamme Jukan kanssa toimia hyvin yhteen. Koska tällaiset kriisit, en nyt keksi niille parempaakaan nimitystä, ovat kuitenkin aika harvinaisia, pääsee tämä parisuhteen piirre aina iloisesti yllättämään. Oli sitten kyse oksennuksesta sohvalla tai kaksi kolmasosaa perheenjäseniä petiin kaatavasta taudista, homma hoituu. Mukisematta, asiallisesti ja tehokkaasti.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä pätee vain noihin erikoisempiin juttuihin, ei esimerkiksi yöllisiin heräilyihin tai muihin, lähes päivittäisiin tilanteisiin. Niistä kyllä takutaan lahjakkaasti jos niikseen tulee.

Olen ollut muutaman päivän aivan poissa pelistä, korvatulehdus ja puhjennut tärykalvo sekä angiina veivät mehut totaalisesti. Väinö on potenut samoja vaivoja angiinaa lukuun ottamatta. Sitten kun olo omalta osaltani alkoi helpottamaan kuumeen, kurkku- sekä korvakivun osalta, alkoi sellainen huimaus, että pikku hiprakan keinutus ei ole mitään tähän verrattuna. Myrsky avomerellä, pääni sisällä. Lattia keikkuu kovin, ja niin keikkuu kaikki muukin. Huimauksen alkamiseen riittää pään kääntäminen. Kävely on jo aikamoista extremeä ja matkapahoinvointi vaivaa. :D Aivan hullua.

Jukka on siis pyörittänyt huushollia viime päivät, juossut kahden kamarin väliä, sairastajan luota toisen luokse. Nyt jo pirteämmässä kunnossa oleva Väinö on kuitenkin keksinyt tavan saada hoivaa minultakin ja mitoittanut pyyntönsä vointiini. Uusi virkanimikkeeni on niistäjä. Kun nokka vuotaa, pikkuinen tepsuttelee äidin luo nenäliina kourassa ja sitten äiti auttaa niistämään.

Jospa tämä tästä. Enää puuttuu vain vakaa askellus, verta vuotamaton korva (hmm...nice) ja palautunut, normaali kuulo. Ja r u o k a h a l u, ennen kaikkea.

Niitä odotellessa olen iloinen ja ylpeä siitä, että tämäkin lyhyt mutta hankala vaihe sujui sutjakasti. Edes neljän tunnin päivystysreissulla ei tiuskittu! Tästä oppikaamme myös se, että aina kannattaa pakata evästä mukaan.

Ah ja niin, muistanpa taas arvostaa tervettä oloa aika paljon enemmän.