sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Sielunmaisema




katso, minä opin irrottamaan 
näetkö kuinka käteni ei hae mitään 
sen, mikä on pahaa, minä unohdan 
jos näen jotain hyvää, ohi kävelen 

lopulta olemme kuitenkin yksin 
lopulta olemme kuitenkin yksin 

minulle jää kertomus 
joka muistuttaa elämääni 
minulle jää ylleni satanut puiden pöly 
minulle jää salaisuus 
jota en kertonut kenellekään 
minulle jää unet, joissa peurat puhuvat 

ketään ei voi tuntea kokonaan 
ketään ei voi viedä mukanaan 

lopulta olemme kuitenkin yksin 
lopulta olemme kuitenkin yksin 

minulle jää kertomus 
joka muistuttaa elämääni 
minulle jää ylleni satanut puiden pöly 
minulle jää salaisuus 
jota en kertonut kenellekään
minulle jää unet joissa peurat puhuvat
minulle jää villi kuminan tuoksu hiljaisella aukiolla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti