sunnuntai 20. elokuuta 2017

Lapsiperheen (sensuroimaton) lauantai

Olipa kerran pieni perhe: äiti, isä ja lapsi. Oli lauantai, tuo viikonpäivistä paras perjantain jälkeen. Sen lauantain oli tarkoitus ihan alun alkaenkin olla hieman erilainen: lapsi mummolaan ja vanhemmat omille teilleen. Mutta alkuperäisin suunnitelma muuttui jo keskellä viikkoa, äiti halusi viettää viikonlopun lapsensa kanssa, käydä ostamassa uuden hoitorepun ja rauhassa valmistautua arjen alkuun, maanantaina alkaisi hoito uudessa paikassa.

Koko perhe jäi siis kotiin viikonlopuksi ja hyvä niin. Isi lähti aikaisin lauantaina tekemään joukkueen talkootöitä. Lapsi ja äiti viettivät ihanan päivän, he pyöräilivät kaupunkiin ja kävivät donitsilla, ostivat sen repun myös. Äiti oli hikinen, koska työnsi lasta pyörän selässä kaikki ylämäet, mutta onnellinen silti.

Isikin tuli kotiin, ja koko perhe lähti hampurilaisille. Reissu meni mönkään, koska numerolappu vietiin pois pöydästä, lapsella meni hermot ja taas valui hiki norona äidin (ja isän) selkää. Ruoka oli hyvää, mutta kerrottakoon, että se syötiin nopeammin kuin koskaan ennen. Myöhemmin keskusteltiin siitä, oliko dippi valkosipuli vai chiliä, se matkasi suusta nieluun niin nopeasti, että kummankaan makuhavaintoihin ei ollut luottamista.

Leegoleikkien jälkeen tuli ilta. Isä aikoi lähteä olutfestareille, lämmittää saunan ja niin edelleen. Olohuoneessa soi Spotifyn Late night jazz -lista, kynttilät paloivat ja kuohuviini oli kylmässä. Iltatoimet sujuivat hyvin, äiti lähti nukuttamaa lasta ja isä jäi odottelemaan saunakamua. Sade ropisi ihanasti kattoon, unilaulu laulettiin noin tuhat kertaa, mutta selvästi väsynyt lapsi ei vain nukkunut. Äiti rasvasi lasta moneen kertaan, hipsutti ja silitti. Kertoi tarinoita siitä, kuinka Minna-mummu vei äidin pikkutyttönä yöllä suihkuun, kun kutina ei helpottanut millään. Pian lapsi alkoi vaikuttaa tuskaiselta, sai särkylääkettäkin ja isikin yritti nukuttaa. Äiti vaelsi levottoman alakerrassa ja katsoi kaivaten lukijaansa odottavaa kirjaa, näki silmissään hiljaisen illan yksin olohuoneessa, kuuli musiikin ja maistoi kuplat.

Isä peruutti iltamenonsa. Lapsi vietiin suihkuun, koska kutina ja raapimimen kävivät sietämättömiksi. Kaikkia nauratti, äitiä ehkä vähän itkettikin. Kello oli yli kymmenen. Koko perhe meni vanhempien sänkyyn nukkumaan, lapsi nukahti hetkessä, äiti ja isä eivät. Äiti sanoi isälle, että ehdithän sinä vielä mennä, mutta ei hän halunnut. Siinä oli hyvä. Lapsi tippui sängystä, äiti nosti sen takaisin. Nauratti. Oli kuuma. Ja jonkun kantapää koko ajan kyljessä. Yöllä herättiin monesti, kuka mihinkin. Kuohuviini kylmeni yksin jääkaapissa.

Loppu.