sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kulunut kuukausi 4/2018


Ihan kiva: Loppukuusta tempaistiin omalla pienellä perheellä supersiivoukset. Päätettiin, että siivotaan joka nurkka, listoja ja ikkunoita myöden. Halusimme tehdä siivousviikonlopusta kivan viikonlopun, ja se onnistui! Haimme pizzaa ja siivousherkkuja, kuuntelimme musiikkia ja teimme yhdessä. Parasta oli yhdessä tekeminen ja lopputuloksen näkeminen. Tuli siistiä, mutta rehellisesti sanottuna vielä jäi muutama juttu tekemättä. Vaikkakin puunattiin liki kolme päivää! Seuraavan kerran jouluksi sitten. Lapsen kanssa supersiivous on aina vähän oma hommansa, hitaampaa tietysti, mutta myös niin kivaa. Meillä oli ihana ja innokas apuri milloin imurin varressa, milloin pölyjä pyyhkimässä. 
 
Olisi saanut jäädä väliin: Ihmeellinen vatsatauti, joka vei kaikki voiman rippeet kehosta ja tainnutti sohvalle kuola poskella keskellä päivää. 


Olisi voinut ottaa uusiksi: Oi, tähän voisi kirjoittaa monesta asiasta! Huhtikuu oli niin kiva kuukausi. Kävin Kalajoella ystävän luona, söimme ja joimme hyvin. Kotinsa oli niin kaunis! On ihana tunne olla onnellinen toisen puolesta koko sydämestään.

Viikko ensimmäisestä Kalajoki-viikonlopusta pakkasimme perheen kanssa lomakamat ja suunnistimme perhetuttujen loma-asunnolle. Koko asunnon levyinen terassi merinäköalalla, uintireissu ja sukellusvenesimulaattorilla ajelu toivat kyllä loman tuntua. Lisäksi oli hauska huomata, että kun kalenterissa luki "loma", oli tällaisen ainaisen suorittajankin paljon helpompi relata.

Kun perheen pienin nukkui, katsoimme ensimmäistä kertaa maailman aikoihin elokuvan telkkarista. Leffa oli hyvä, mutta parasta oli tunne siitä, että on ihan ok katsoa leffaa. Että ei tarvitse tehdä mitään hyödyllistä. Tästä pitäisi ehkä kirjoittaa joskus tarkemmin, koska minulla on usein voimakas tunne siitä, että kaikella tekemisellä tulisi olla jokin selvä maali, tai että tekemisen päämäärän tulisi olla sellainen, että se edistää jotain muuta asiaa kohti toivottua lopputulosta. On sellainen tunne, että pitäisi olla koko ajan kovin tiedostava ympäröivästä maailmasta tai omista tavoitteista. 



Niin ja näin:  Huhtikuussa rikoin kolme kuohuviini- tai viinilasia. Kolme! Välillä niin ärsyttää oma säheltäminen raajojeni kanssa. Puhutaan, että murrosikäinen on hukassa pituuskasvunsa kanssa ja saattaa mennä hetki, ennen kuin uudet kehon mittasuhteet hahmottaa. Tätä edelleen odotellessa! 

Parhaat naurut: Jukka sai töitä! Kerron asiasta omalla työpaikallakin, mutta työpaikan nimestä en ollutkaan sitten niin varma. Myöhemmin paljastui, että mainitsemani yritys valmistaa ompelutarvikkeita. 

Kuukauden kohokohta: Oi, kulunut kuukausi oli ihana! Kalajoki-reissut, siivousviikonloppu, kummitytön synttärit, pikkuveljen täysi-ikäistyminen ja vaikka mitä muuta. Mutta kohokohta, ehdottomasti Jukan nappiin mennyt työhaastattelu ja seuraavan päivän hetki, jolloin hän kaupasta tullessaan kertoi, että yrityksestä oli soitettu ja toivotettu tervetulleeksi kesätöihin koko kesäksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti