Olen uskomattoman helpottunut vuoden 2019 jäätyä taakse. En tiedä tuntuuko vain minusta siltä, että en ole mielipiteeni kanssa yksin? Aivan kuin olisin kuullut poikkeuksellisen monesta suusta uupuneen helpottuneita huokauksia siitä, että tavallista ankarampi vuosi vaihtui.
Ankaralta se tuntui minustakin. Olo oli loppuvuodesta niin jyrän alle jäänyt, että tämä vuoden vaihtumisen mukanaan tuoma raikkaus ja tunne uuden alkamisesta on enemmän kuin tervetullutta.
Vuosi on pitkä aika, ja tietysti siihen mahtuu paljon hyvääkin. Nimittäin vuoden viimeisinä päivinä ostimme asunnon! Ensimmäisen ikioman ja remonttia vaativan, vaikka toki etsintää aikanaan aloitellessa sovimme, että remppahommiin emme sitten varmasti ryhdy.
Siispä Arki silittää aivoja goes remontti! Enemmän postikortteja matkalta työmaasta kodiksi tulee varmastikin Instagramin puolelle, mutta jonkin verran ajattelin kirjoitella kuulumisia myös tänne blogiin.
Päässä surisee vaihtuvat suunnitelmat yötä päivää, herään kirjoittamaan asioita ylös yölläkin ja ääniviestein annan niitä vuorokaudenajasta riippumatta tiedoksi myös aviomiehelle. Leka alkaa toden teolla heilua sitten maaliskuun alkupuolella. Olo on innostunut, malttamatton ja onnellinen. Tästä tulee hyvä koti,
ja hyvä vuosi.
Ps. Muuttomatka ei ole kovin pitkä, tuleva koti sijaitsee nykyisen takapihalla. Suunnittelin jo vetäväni pulkalla laatikoita uuteen kotiin tuosta tien yli!
