Ihanaa:
Maaliskuussa oli monta sielua ja mieltä ylentävää, vähän normaalista poikkeavaa juttua. Riina Tanskasen luento Vallankumouksellisesta tyttötaiteesta inspiroi ja herätti ajatuksia, sanoin teki Juha Itkosen vierailu kaupunginkirjastolla. Äänestimme ennakkoon ja jotenkin äänioikeuden käyttäminen aina liikuttaa. Kun oikeasti pysähtyy ajattelemaan, onhan se ihan valtava etuoikeus. Elää tässä maailmassa sellaisessa maassa, että tietää äänensä varmasti laskettavan, että saa naisena äänestää, että voi äänestää turvassa.
Olisi saanut jäädä väliin:
Vastaukseksi riittänee tulehtunut umpilisäke ja perheen kiertänyt vatsatauti?
Olisi voinut ottaa uusiksi:
Pastasunnuntai oli taas ihana. Arvelut konseptin toimivuudesta pitivät paikkansa ja jo lyhyessä ajassa pastasunnuntaista ja kaikesta siihen liittyvästä on tullut koko perheen yhteinen, ihana pieni projekti.
Niin ja näin:
Viimeinen kuukausi hoitovapaalla ja niin paljon erilaisia tunteita ja kaikki yhtä aikaa, päällekäin, limittäin ja lomittain. Välillä on aika raskasta tuntea niiin p a l j o n. Silti kuun loppupuolella toivotin uuden tyynesti tervetulleeksi ja odotin töihin paluuta innolla. Tuntui myös aivan ihanalta luovuttaa kotivastuuta enemmän toiselle aikuiselle. Edelleen totean, että meillä molempien kotona olo lasten kanssa on erityisesti parisuhdeteko.
Parhaat naurut:
Leikkauspotilaan ensimmäiset viestit heräämöstä herättivät hilpeyttä ja herättävät edelleen, onneksi kuvakaappauksella saa tuollaiset helmet talteen!
Kuukauden kohokohta:
Ilman muuta se, että leikkaus sujui hyvin. Vaikka kyse on rutiinitoimenpiteestä, kyllä sairaalareissu aina pysäyttää. Tunnen niin suurta kiitollisuutta siitä, että saamme elää tässä maassa, tässä ajassa. Niin paljon pystytään hoitamaan ja hoidosta aiheutuneista kuluista ei joudu vararikkoon.
Huhtikuun loppuviikoilta odotan:
Yhteistä lenkkiä ystävän kanssa, työpaikan iltamia ja esikoisen futiksen kevätturnausta.
