Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että kuinka helppoa onkaan elää omaa elämäänsä niin, ettei juurikaan kiinnitä siihen huomiota. Ei pysähdy itsensä ja elämänsä äärelle, ei ota siitä kaksin käsin kiinni käännelläkseen ja väännelläkseen. Ei tarkastele sen seuraavaa etappia tai suuntaa, vaan on vain virtojen vietävänä ja unohtaa itsensä.
Virran vietävänäkin voi varmasti olla tyytyväinen, joku sanoo. Uskoisin kuitenkin, että tunteet voimattomuudesta, avuttomuudesta sekä uhrina olemisesta ovat luultavasti todennäköisempiä silloin. On helppo valehdella itselleen ja syyttää muita omasta kurjuudesta tai onnettomuudesta vältellen omaa osuutta asiaan. Vastuu tietää työtä, ja ajatus kääntelystä ja vääntelystä voi tuntua vaivalloiselta. Luulen, että alkuun pääsemisen vaiva kyllä maksaa itsensä myöhemmin takaisin.
Suunnistajan täytyy tietää rastien sijainnit, vasta sitten hän voi päättää reitin ja päästä lopulta maaliin.
Aivan yhtä lailla ihmisen pitää tietää, mitä kohden hän matkaa. Tekee hyvää pysähtyä miettimään aika ajoin niitä päämääriä, joita haluaa elämälleen asettaa.
Mikä on tavoittelemisen arvoista?
Mikä on minulle tärkeää?
Itseisarvo on arvo, joka on itsessän tavoittelemisen arvoinen, esimerkiksi pitkään kotiäitinä olo. Välinearvo puolestaan kuvaa arvoa, joka on meille keino tavoittaa itseisarvo. Tässä esimerkissä välinearvo voisi olla esimerkiksi hyvä toimeentulo eli raha, joka mahdollistaa pitkän hoitovapaan. Joskus välinearvo voi muuttua itseisarvoksi, hyvä esimerkki itseisarvoksi muuttuvasta välinearvosta on raha. Rahan säästäminen ja kerryttämienn sen itsensä vuoksi on eri asia kuin säästäminen jotakin tiettyä asiaa varten. "Minulla on paljon rahaa, olen rikas." "Minulla on rahaa, jotta voin ostaa uuden auton."
Kun päämäärä on selvillä, voi alkaa pohtimaan, mitä sen saavuttaminen vaatii. Joku laatii tarkan suunnitelman paperille, toinen luottaa enemmän mielikuvaharjoitteluun. Kerralla ei kannata kauhoa koko kakkua, vaan ottaa pieni pala kerralla. Jos haluaa elää terveellistä elämää, ei kaikkien elintapojen muuttaminen kertarysäyksellä ole järkevää. Jos ahmaisee liikaa, pettymys voi olla suuri. Seurauksena voi olla esimerkiksi Itsetunnon lasku, tunteet hallinnan menettämisestä ja kyvyttömyydestä sekä vaikeudet aloittaa uudestaan matka kohti päämäärää. Välietappien saavuttaminen tuottaa hallinnan tunnetta, antaa onnistumisen kokemuksia sekä vahvistaa mieltä matkalla kohti seuraavaa maalia ja lopullista päämäärää.
Omia arvoja ja ajatuksia niiden suhteen olisi hyvä tarkastella säännöllisin väliajoin. Jollekin sopiva väli on vuosi, joku haluaa pohtia elämänsä suuntaa esimerkiksi vuodenaikojen vaihtuessa. Ihminen muuttuu, ja niin muuttuvat arvommekin. Ne päämäärät, joita asetimme vuosia sitten saattavat olla jo saavutettuja tai sitten aivan hullunkurisia tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että asettuu asian äärelle edes joskus.
Sillä eihän kukaan muu sitä tee, jos et sinä itse.
Eikä kukaan muu sano,
mitä haluat,
mistä pidät,
mitä arvostat,
tai mihin suuntaan matkaisit mieluiten.
Jos pidät jostakin, nauti siitä.
Jos et pidä jostakin asiasta, vältä sitä.
Jos et pidä jostakin asiasta, etkä voi välttää sitä,
muuta se toisenlaiseksi.
Jos et pidä jostakin asiasta,
et voi välttää sitä,
etkä voi tai halua muuttaa sitä - hyväksy se sitten.
Voit hyväksyä jonkin asian muuttamalla asennettasi sen suhteen.
Jose Silva
