Äitiysloman aikana luin blogin Kemikaalicocktail liki alusta loppuun ja nyt vihdoin ja viimein sain sen verran aikaseksi, että hankin käpäliini Marjoja ja maskaraa kirjan. Kirjan takana häärii Noora Shingler, sama tehopakkaus jonka tietämystä (ja tuskaa) lisääviä juttuja kemikaalihutuista voi lukea blogistakin. Jaksan aina ihailla naisia, joista huokuu toimeen tarttumisen henki. Henki kuuluu kirjassakin, faktat faktoina ja sitten toimintaohjeet. Omien vatsaongelmiensa vuoksi kemikaaliviidakkoon joutunut kirjailija kertoo ruokavalionsa muttumisesta, avaa jokapäiväistä kemikaalikuormaamme sekä kertoo kuinka tehdä arjessa ekologisempia valintoja, jotka ovat niin itsemme kuin ympäristömmekin eduksi.
Ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit ovat asioita, jotka voi ohittaa tiettyyn rajaan asti sillä, että ei ajattele liikoja. Ei haluakaan tietää, eikä vahingossakaan ala pohtia, kuinka asioiden oikea laita mahtaakaan olla. Tämän kirjan jälkeen se ei enää onnistu. Tieto lisää tuskaa, se on selvä. Mutta lohdullista on opuksesssa esitetyt yksinkertaiset toiminta-ohjeet. Suosikkini näistä oli ehdottomasti "Mummon kanssa ruokakauppaan". Elämäntapojen muutos on ehkä pelottavaa ja voi tuntua vaivalloiselta, mutta alkuunpääsyn jälkeen helpottaa. Pienilläkin valinnoilla on merkitystä, eikä kaikkea kannata muuttaa kerralla.
Kirja on selvästi suunnaatu naiselle, ja Noora toteaakin, että luottaa meidän naisten valistavan miehenpuolikkaitamme. Lisäksi hän toivoo, että kun kirjan on saanut luettua, tulisi sitä lainata ja suositella eteenpäin ainakin yhdelle. Minä suosittelen sen lukemista teille kaikille. Samalla jatkan myös oman ja perheeni kemikaalikuormani pienentämistä hitaasti, mutta varmasti. Tuote ja ruoka-aine kerrallaan.
