Tulin juuri joogasta. Ensimmäistä kertaa tyhjeni pää oikein huolella. Ei yksikään ajatus jauhanut turhaa, vaan mieli liikkui liikkeissä ja niiden herättämissä tuntemuksissa. Rakastan joogan lempeyttä. Kaikki siinä ja siellä on lempeää. Valaistus, lämpimät ja pehmeät vaatteet, ohjaajan ääni (Avara luonto -materiaalia)...
Joogan ajan maailman rajat ovat siinä omalla joogamatolla.
Tänään ohjauksen lomassa meidän ohjaaja kertoi, että joogassa periaatteena on väkivallattomuus. Kun oppii olemaan väkivallaton omaa itseään ja kehoaan kohtaan, on helpompi olla sitä myös kanssaihmisille. Kuulemma vaiheittaisuus ja asteittaisuus ovat polkuja tähän väkivallattomuuden tilaan. Pikkuhiljaa, askel askeleelta ja kehoaan kuunnellen. Hän myös mainitsi ihmisen usein olevan itsensä suurin kriitikko ja piiskuri. Hyväksyntä ja lempeys, ystävällisyys ja hyväntahtoisuus. Niitä voi olla vaikea tarjota muille, jos niitä ei tarjoa itselleenkään.
