maanantai 14. joulukuuta 2015

Terveisiä kadonneiden kirjaston kirjojen ja epäonnistuneiden jouluherkkujen maasta

Ei liene yllätys, että ihminen joka lukee yhtäaikaa viittä kirjaa, lainailee kolmesta kirjastosta ja asuu kolmessa kodissa sekä kirjastolla ja koululla, voi joskus hukata kirjan. Tai kaksi. Sen jälkeen kun olimme kääntäneet ympäri omamme, appivanhempani heidän ja minun vanhempani omat talonsa, kirjat löytyivät. Onneksi! Ennen riemujuhlaa saatoin menettää yöuneni. Olisi ollut kovin kurjaa tuottaa pettymys paikalle, joka tuottaa minulle niin paljon iloa.

Seuraavaksi muhkuroita hyvän mielen tielle asettivat joululeivonnaiset. Epäonnistumiset leipomusten parissa ovat harvinaisia, nyt niitä tuli oikealta ja vasemmalta! Toffeet jähmettyivät kiinni folioon, fudge ei jähmettynyt lainkaan... Lähtökohdat ruokavieraita varten kokkaamiselle eivät olleet hääppöiset, keittiössäni yleensä majailevat luottamus ja itsetunto olivat kateissa. Blinit kuitenkin onnistuivat hyvin, eivätkä uunissa paahdetut porkkanat petä koskaan. Olen melko varma, että porkkanoissa ei voi koskaan epäonnistua.

Alavire kuitenkin vain jatkui ja minä ihmettelin kovin, että miksi ihmeessä. Armas mieheni sen sitten sanoi. Kun on tottunut tekemään paljon ja hirveästi koko ajan, lomailu on aikamoinen pudotus. Olo on nuhruinen ja pää tuntuu hattaraiselta. Minun on viisainta pysyä kiinni työn touhussa, rytmeissä ja rutiineissa. Vapaus on kiva kaveri, mutta kalenteri on luottoystäväni.

En muista, koska olisin ollut näin onnellinen maanantaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti