keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kevätvillin syvin olemus

Tekisi mieli päästä kiljumaan keväthuudot lampille, niitä ei nimittäin muualla voi ilmoille päästellä. Tekisi mieli pomppia eikä vain kävellä. Hypellä ja hymyillä kuin höpsähtänyt. Kevään merkkejä ei voi kiistää, playoff-parta kasvaa ja asfaltti näkyy. Ja valon määrä! Lisääntyy joka päivä. Tuntuu kuin olisi herännyt horroksesta jossa ei tiennyt olleensa.

Teksi mieli tukkia talvitakit ja paksut villapaidat kaapin perälle, vaihtaa verhot ja siivota kaapit. Kaivaa nahkatakki naftaliinista ja kiskoa jalkaan tennarit, ne joiden pohjassa on jo pieni reiän alku. Kevääseen liittyy paljon tuoksuja: märkä maa ja multa, hiekkapöly ja allergiaan tarkoitetun nenäsuihkeen tuoksu. Hento savunhaju joko tupakasta tai pihalla poltettavista roskista. Hiljalleen lisääntyvä lämpökin tuoksuu, ihan eri tavalla kuin kylmä talvi.

Kevät saa minut pois raiteiltaan joka vuosi, yhä uudelleen ja uudelleen. Aina jaksan yllättyä siitä voimasta, jolla se puskee päälle ja tekee elämästä niin erilaista kuitenkaan tekemättä yhtään mitään. Tekisi mieli nauraa ääneen, poksauttaa skumppapullo auki ja istahtaa puiston penkille. Nakata aurinkolasit silmille ja huokaista.

 Taas on yksi talvi takana ja vuoden paras aika edessä.