Viime yönä nukuimme Väinön kanssa samassa sängyssä kovin leveästi, Jukka oli Tampereella polttaritouhuissa viikonlopun. Ikkuna oli auki ja linnut pitivät sellaista konserttia, että siihen heräsi. Loikoilin pitkän aikaa hereillä ja kuuntelin kesän ääniä. Kissa kulki avoinaisesta ikkunasta edestakaisin ulos ja sisälle, vieressä nukkui levollisen näköisenä jo niin pitkäkinttuinen pieni poikanen unikaninsa kanssa. Oli aika onnellinen olo, aivan kuin kesä olisi silloin yöllä kuiskaillut, että täällä ollaan ja kohta oikeasti tavataan.
Muutto lähestyy niin hurjalla vauhdilla, että enää ei auta vältellä pakkaamista. On vain tartuttava toimeen. Olo on yllättävän vähän haikea, enemmän odotan sitä hetkeä, kun kaikki on asettunut uomiinsa ja uusi koti tuntuu kodilta. Toivottavasti siihen kuluva aika ei ole kovin pitkä. Vähän jännittää tuon perheen pienimmän suhtautuminen kaikkeen. Suunnitelmissa on esitellä uusi koti vasta sitten, kun Väinön huone on Väinön huone, eikä laatikkovarastolta näyttävä tila. Ja yritämme saada pienen hoitoon myös nykyisen kodin täystyhjennyksen alta. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Kovasti uudesta kodista on puheltu ja kyselty sekä katsottu kuvia.
Moni asia mietityttää, eikä pää ole hiljaa oikeastaan lainkaan. Valveunetkin ovat tehneet paluun, aamuisin on usein sellainen olo, että pitää oikein miettiä, onko nukkunut vai ei. Uniongelmat ovat kuitenkin tuttua kauraa, muistan jo lapsesta saakka välillä olleen viikon kahden kausia, jolloin uni vain ei onnistu niin kuin sen kuuluisi. On lohduttavaa tietää, että tämäkin menee ohi. Ja valoisat yöt ovat niin kauniita, että ei edes kauheasti haittaa valvoa.
