Luultavasti joku on sanonut, että remontti tuo ihmisistä esiin uusia puolia. Havaintojeni mukaan remontti myös vahvistaa jo olemassa olevia. Olen nimittäin havainnut hallintaa kaipaavan puoleni puskevan esiin yhä voimakkaammin.
On pelottavaa tehdä jotain ensimmäistä kertaa, ja on erityisen pelottavaa tehdä asioita, joista ei tiedä kaikkea. Ja kun sanon kaikkea, todella tarkoitan kaikkea. Haluaisin tehdä päätökset niin, että tiedossani olisi asian jokainen puoli ja kulma, tarkat kustannukset sekä jokaisen vaihtoehdon plussat ja miinukset siistiin taulukkoon listattuna. Voitte arvata, että tämä ei tässä remppahommassa aina onnistu ja yllätyksiä tulee. Tämän hyväksyminen on ollut yllättävän vaikeaa ja se on käynyt viime aikoina vähän mielen päälle.
Remontin ulkopuolisessa elämässä olen kehittynyt, voi kyllä. Ennen vakavissani harkitsin poistumista balettitunnilta ennen lopun hyppysarjaharjoituksia. Edelleen otsalle kohoaa kylmä hiki ja sydän läpättää kuin olisi lähdössä rinnasta lentäen ulos, mutta enää en vakavissani suunnittele pakoa. Tuntematonta kohti! Ei haittaa vaikka ei osaa.
Tämän remonttiprojektin suhteen pelissä on kuitenkin aika paljon enemmän (rahaa) kuin ylpeyteni ja nilkkojen riittävät ojennukset. Kirjoitan listoja, lasken budjettia ja pikkuhiljaa olen rohkaistunut kuvittelemaan arkeamme uudessa kodissa. Tuntematonta kohti! Ei haittaa, vaikka ei osaa.
