Kuluneena vuonna meidän pieni ryhtyi puhua pälpättämään, nyt se harvoin on hiljaa edes öisin, vaan puhelee unissaan kuusenhakureissusta pappan kans ja sen sellaisesta. Kertoo reippaasti harmituksen hetkellä lattialla rötköttämisen lomasta, että nyt meni hermot. Sanoo usein, että rakastaa äitiä, isiä, mummuja, pappoja, kummeja ja kissaa. Ja jätskiä, pingviinisellaista. Halii kovasti, mutta sen mielestä äiti pussailee liikaa.
Ja entäs ne sen pienen pojan vanhemmat sitten? Oppivat ainakin, että asiat joista ei puhuta, ovat asioita, joista kaikista kipeimmin pitäisi puhua. Ja että kannattaa uskaltaa. Kiitos jokaiselle kannustuksesta, rohkaisusta sekä myötäelämisestä ja onnellista uutta vuotta kaikille!
Kuvat: Pinterest
Hymiö smile
