Ajatuksia jaettavaksi luennolta Jooga, myötätunto ja neurotiede (Suvi Laukkanen)

Joulukuussa suunnistimme  ystäväni kanssa joogailijoiden joulukokoontumiseen kuuntelemaan Suvi Laukkasen luentoa aiheesta Jooga, myötätunto ja neurotiede. En lainkaan tiennyt mitä odottaa, joten pääsin yllättymään positiivisesti. Niin mielenkiintoista asiaa! On aina ilo kuunnella ihmistä, joka tietää mistä puhuu ja on asiastaan innostunut.

Luento käsitteli aluksi neurotieteen kannalta katsottuna ihmisten aivojen toimintaa. Suvi kertoi evoluution muovaamien aivojemme vaikutuksista tähän päivään selventävien esimerkkien avulla. Ihmisen kolme selkäytimestä lähtevää reaktiota uhkatilanteessa ovat tiedettävästi taistele, pakene ja jähmety. Ennen ajateltiin, että jokin näistä kolmesta reaktiosta käynnistyy kun ihminen tekee tietoisen havainnon uhkaavasta tilanteesta ("tiikeri!"). Nyt kuitenkin ymmärretään, että ennen tietoista asian havaitsemista on alkukantainen reaktio jo käynnistynyt. Ikiaikainen hälytysjärjestelmä vaara- ja uhkatilanteiden varalta toimii periaatteella better safe than sorry. Joidenkin ihmisten hälytysjärjestelmä uhkaavien tilanteiden varalta on kuitenkin yliaktiivinen, ja hälyttää, vaikka todellista tarvetta ei olisikaan.

Kun uhkatilanteessa selviytymiseen ja hengissä säilymiseen tähtäävät reaktiot käynnistyvät, osa muista toiminnoista sammuu. Yksi näistä tarpeettomina sammutettavista on kyky tuntea empatiaa. Eli uhkatilanteessa ihminen käytännössä menettää kykynsä ja taitonsa tuntea empatiaa. Tiikeri-esimerkkinä tämä tarkottaisi vaikkapa sitä, että tiikerin kanssa silmätysten joutunut henkilö ei mieti ennen aseensa laukaisua, että onkohan tiikerillä pentuja ja että kukakohan niistä emon kuoleman jälkeen hoitaa, vaan ampuu pelastaakseen oman nahkansa.

Myötätunnon tunteminen on siis suoraan yhteydessä turvallisuuden tunteeseen. Olen jo aiemmin törmännyt ajatukseen, jonka mukaan myötätuntoa tuntevat ne, joilla siihen on varaa (Anne Pessi). Mahdollisuus myötätuntoon tuntemiseen on sellaisilla olennoilla, jotka kokevat olevansa turvassa. Mistä nykyihmisen turvattomuus sitten syntyy? Esimerkiksi köyhyydestä, työttömyydestä, sairauksista ja ihmissuhdeongelmista. Ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, että hankalassa elämäntilanteessa elävä ei voisi olla myötätuntoinen. Toinen vaikeassa elämäntilanteessa oleva saattaa tuntea suurta myötätuntoa hankalassa tilanteessa olevaa kohtaan, koska osaa suunnilleen kuvitella, mitä tämä käy läpi. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan turvattomuuden tunteen lisääntyessä hupenevat myös varat, joita tarvitaan myötätunnon tuntemiseen.

Olisin voinut istua kuuntelemassa Laukkasen luentoa vaikka koko loppupäivän, se todella antoi ajattelemisen aihetta!