Oi ja voi. Ja vähän myös heh heh.
Lähes pari viikkoa sitten lauantaina lähdettiin päivystykseen, autolastina kaksi kuumeista korvapotilasta, minä ja Väinö nimittäin. Neljän tunnin odottelun jälkeen tuli odotetusti tuomiot korvatulehduksista, ja minulle myös angiinasta. Apteekista kuurit kummallekin ja kotiin toipumaan. Voin kertoa, että kun korva on kipeä, siinä supistuksiakin muistelee hymyssä suin.
Reipas lapsosemme toipui hienosti, mamma ei. Viikko edellisestä, viime sunnuntaina kävin vaihtelun vuoksi kotiseudun päivystyksessä, muutaman paremman päivän jälkeen olo nimittäin paheni. Pieni maan keinahtelu ja silmien vilinä oli väistynyt pahoinvointia aiheuttavan keinutuksen tieltä, oikea korva ei kuullut edelleenkään mitään, suhisi ja vinkui vain pääni sisällä vaihtelevalla volyymilla. Päivstyksestä ei juurikaan apua herunut, lähetettä eteenpäin vain.
Tai niin ainakin olisi pitänyt toimia.
"Lähete" ei kuitenkaan koskaan ollut saapunut tänne Seinäjoen päähän eikä minulle annettu paperikaan oikea ollut. Maanantaina huimaus oli niin voimakasta, että oksentelin puoli yötä. Soiteltiin jo ensiapuunkin mielen rauhoittamiseksi. Aamulla otin yhteyttä ohjeiden mukaan korvapolille ja kuulin, että eihän siellä mitään lähetettä ollut. Oireet kuultuaan käskivät kuitenkin tulla paikan päälle.
Kaikenlaisen tutkimisen ja huimaustestien jälkeen lääkärit päätyivät tärykalvon puhkaisuun ja siihen, että korvaan asennettaisiin putki. No, koska minussa on joku omituisia sattumuksia puoleensa vetävä magneetti, korva ei puutunut lainkaan. Toimenpiteen aikana itkin kuin pieni lapsi ystävällisen hoitajan silittäessä päätä ja kannustaessa minua kestämään vielä hetken. Aivan sanoinkuvaamattoman karsea kipu. Operaation jälkeen kankkuun pistetyt antibioottipiikit eivät tuntuneet sittän yhtään miltään. Särkylääke auttoi fyysiseen kipuun, mutta henkinen kammo korvan ronkkimiseen kestänee loppuiän. :D
Tänään käytiin taas uusi reissu sairaalanmäellä. Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin ei tarvinut enää oksentaa. Olo alkaa olla taas toiveikas, eläväkin. Huimauksen pitäisi asettua ja kuulon palautua sitä mukaan kun tulehdus asettuu. Hevoskuurina antibioottia ja toisella kädellä probiootteja, lepoa ja käyskentelyä voinnin mukaan. Tiistaina korvapolin kautta kouluun, niin ajattelin. Toivottvasti ei tule takapakkeja enää!
Että kaikenlaista.
