Äh, taas on jotenkin rytmit ja rutiinit kadoksissa. Ollaan sukkuloitu matkalaukkuinemme taas liki kuukausi mummolasta toiseen välillä oman kodin kautta, mutta tulevana perjantaina päästään pidemmäksi aikaa kotiin. Ihanaa! Vaikka ihanaa on kyllä ollut toisten nurkissa pyöriminenkin, Väinö on nauttinut aivan valtavasti kun on ollut rakkaita ympärillä. Ja niin kyllä mekin Jukan kanssa.
Oma koti on kuitenkin oma koti ja siellä elämä menee niihin omiin uomiinsa. Suunnittelen pientä ryhtiliikettä muutaman asian tiimoilta, nimittäin tämän blogin, kirjojen lukemisen sekä joogan. Tänne kirjoittelu edesauttaa mielen selkeänä pysymistä ja tarjoaa mukavia flow-kokemuksia näppäimistöä näpyttelemällä. Esteenä on lojunut ainoastaan tekosyyt, joten nyt tahti takaisin! Edes muutamana kertana viikossa. Ajastelin viikon ajatuksia tälle kuukaudelle, maanantaisin niitä taas tulee. Kun ryhtyy, on heti vähän helpompaa.
Kirjojen lukeminen on tuntunut tahkealta siitä saakka, kun sain opinnäytetyön valmiiksi. Ei jotenkin ole ollut tarpeeksi virtaa, että olisi jaksanut aktiivisesti lukea. Lukemisen sijaan olen katsonut Suitsin neljännen kauden, mutta nyt se on ohi. Pirulainen loppui salakavalasti, en edes tajunnut katsovani viimeiestä jaksoa! Loppui kuin seinään, en yhtään ehtinyt valmistautua. :D No, nyt taas kirja kauniiseen käteen ja Netflixit vähemmälle. Sain luettua kahden euron alelaarista löytämäni Joogasalin naiset -kirjasarjan ensimmäisen osan, se oli sopivan kevyt aloitus. Pitääkin päivittää tuonne kirjakorneriin se, ja myös ennen opparin loppurutistusta muutamat luetut opukset.
Joogan suhteen olen uskotellut olleeni olosuhteiden uhri, ja se on kyllä täyttä puppua. Totta on, että torstaisin en ole päässyt kansalaisopiston ohjatuille tunneille harjoittelun vuoksi, mutta mitään muuta en voi selitellä. Ennen melkein jokapäiväinen nettijooga on vain lipsahtanut pois päivärytmistä. Haluan sen takaisin siihen! Nyt muutamana iltana olen ihan vain muutaman minuutin ajan istunut risti-istunnassa Väinön nukahtamisen jälkeen pimeässä huoneessa ja jo se on muuttanut mielialaa levollisemmaksi. Levollisuudelle todella olisi tarvetta.
On jotenkin vapauttavaa tehdä päätös. Sen jälkeen ryhtyminen on niiiin paljon helpompaa ja niin ne asiat vain lähtevät rullailemaan eteenpäin.
