Asia on oikeastaan aika yksinkertainen: jos laitan sinulle ruokaa, minä rakastan sinua ja olet minulle tärkeä. Näen aterian valmistamisessa jotain vanhanaikaista ja maagistakin, tiedättehän keräilijät, metsästäjät ja niin edelleen. Koen, että tässä valmislihapullien maailmassa itse valmistetun ruoan merkitys on suuri. Ajattelen, että siinähän on ilmiselvästi lautasellinen rakkautta, välittämistä, huolenpitoa ja hellyttää. Hemmotteluakin.
(Kerrottakoon tähän väliin, että yhden uuniperuna-gaten jälkeen tajusin sanoa tämän asian ääneen, enkä sen koommin ole joutunut ihmettelemään toisen antamaa vähäistä arvostusta. Kun eihän sitä voi tietää, jos ei sano! Että tässä nyt olisi lautasellinen rakkautta sinulle, suoraan sydämeni pohjasta ja perukoilta. Toinenhan voi vain ajatella, että kappas, perunoita.)
Samasta syystä nautin aivan suunnattomasti saadessani petata sänkyyn puhtaat lakanat, jättä yöpöydän lampun palamaan ja taitella puhtaan pyyhkeen sängyn reunalle yökyläilijää varten. Muistaa tärkeiden lempiherkut ja ostaa niitä ylläriksi. Taidan välillä olla aikamoinen kanaemo suoraan sanottuna. Haluan pitää huolta, ja se on minulle luontaista. Ristiriidoittakaan ei selvitä, joskus huolehtiminen saattaa vaikuttaa epäluottamuksen osoitukselta, vaikka asia on täysin päinvastoin! Mutta keskustelemalla näistäkin selvitään.
Uskon, että parisuhteessa nämä tällaiset salaiset viestin välittämiset ovat usein syynä riitoihin. "Kun ei se taaskaan ymmärtänyt!". No, puhumalla niistäkin selviää. Kertomalla, miksi toimii niin kuin toimii, ja että toisen käytös tuntuu pahalta. Toki samalla kannattaa kurkkailla sinne omaan napaan ja kysyä, että voiko toinen tietää ja ymmärtää, kun en ole asiaa avannut? Että ei se ollut pelkkä peruna.
