Se oli sellainen syyskuu!

Vastahan kirjoitin heipat elokuulle, ja nyt jo syyskuukin on taakse jäänyttä elämää?! Tuntuu, että kulunut kuukausi sujahti ohi silmänräpäyksessä. Samalla kuitenkin mieleen muistuu päiviä ja hetkiä, jolloin aika ei kulunut lainkaan, tai ainakin se mateli eteenpäin tappavan hitaasti. On tapahtunut paljon ja välillä on ollut vaikeuksia itse kullakin sulattaa tätä kaikkea pähinää. Mutta hei, we did it! Nyt taas sujuu. Kaikki tulee yleensä läjissä: muutokset, ilot ja surut. Jopa tämä läjä olisi nyt selätetty, seuraavaa odotellessa. Päällimmäisenä kuitenkin suunnaton ylpeys Väinöstä! Meidän ihana, huomaavainen, omatoiminen, tarkkanäköinen ja huumorintajuinen pieni mies on ollut niin reipas viime viikot. <3


Ihan kiva:  Löysin vihdoin toimivan dödön luonnonkosmetiikkahyllyltä, suosittelen! 

kuva

Ihan hanurista: Molemminpuoleinen korvatulehdus, lähestulkoon kuurona  asioiden ja elämän hoitaminen, antibioottikuurit ja pilleripurkit. Aamulääkkeiden oton jälkeen ei tehnyt mieli syödä aamupalaa kun oli jo tabletteja maha täynnä.

Olisi saanut jäädä väliin: Muutamat hermojen menetykset, pitkän pinnan kasvattaminen jatkuu vaihtelevalla menestyksellä. On aina yhtä mieltä ylentävää huomata huutavansa kolmevuotiaalle, että ei sisällä saa huutaa. 

Olisi voinut ottaa uusiksi: Koko perheen kivat tekemiset: makkaranpaistoretki laavulle, brunssi, kirjastossakäynnit ja jopa se uimahallireissu! 

Niin ja näin: Työttömyys. Alkukuusta tuntui katastrofilta, nyt olen asian suhteen aika zen ensimmäistä kertaa. Olen päättänyt suhtautuvani työnhakuun siten, että ei väkisin vaan oikean mielenkiinnon mukaan. Aion myös suhtautua tähän aikaan siten, että nyt on mahdollisuus tehdä asioita, toteuttaa unelmia ja miettiä, mitä tulevalta haluaa. 

Parhaat naurut:  Eilen saatiin pelin jälkeen meille porukkaa saunomaan. Nauratti kovastikin, ikä ei tule yksin!

Kuukauden kohokohta: Ehdottomasti ne hetket, kun Väinö on kertonut päivästään "oli niiin hyvä päivä!" tai sanonut,  että "niin kiva päästä hoitoon".