Kulunut kuukausi 5/2018

Ihan kiva: Aikamoisen tapahtumarikas toukokuu! Huhhuh. Kun katson kalenteria taaksepäin, ei loppukuun väsymyksen multihuipentuma ole mikään ihme.

Mutta hei, paljon tapahtui ja liki pelkästään ihania juttuja! Oli alkukuusta pari Ompeluseuran tapahtumaa, pari pidennetty viikonloppua, äitienpäivä, synttäreitä, ruokavieraita ja illanistujaisia, lenkkejä ja lääkärireissu, neuvolakäynti ja perhepäivähoidon ulkoilutapahtuma. Kävin myös ulkona, sain uusia tuttavuuksia ja Jukka kävi Helsingissä parturissa ja sertifikaattikokeessa. 
 
Olisi saanut jäädä väliin: Odotin Kokkolan City Run -tapahtumaa ihan kauheasti! Päätin juosta 6km ajanotolla, kävin lenkillä ja valmistauduin henkisesti. Ja sitten kinttu tulehtui niin, että sain kymmenen päivän antibioottikuurin ja aikamoisen paniikin. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja ensi vuonna uusi yritys. 

Olisi voinut ottaa uusiksi: Vaikka juoksut jäikin juoksematta, sain työkamut meille after run -illanistujaisiin ja kuten työkavereiden kanssa usein tuntuu käyvän, tämäkin ilta oli sellainen, jota muistellaan pitkään! Myös äitienpäivän viikonloppu oli ihana, samoin helatorstain brunssi ystäväperheen kanssa. Ja Jukan kolmekymppiset. 

Niin ja näin:  Loma kolkuttelee takaraivossa ja välillä päivät tuntuvat venyvän purukumin lailla. Hetket ennen ovat aina niitä pisimpiä ja pahimpia! Aika matelee ja keskittyminen on vaikeaa. Kuitenkin töissä on edelleen kivaa, vähän alkaa vain jo väsyttää. 

Kahden töissäkäyvän vanhemman arki on luonut myös uusia haasteita. Ja kyllä, olen todella kiitollinen siitä, että meitä on kaksi! Mutta uuden opettelua silti. Siirryimme taas kauppakassi-palvelun tyytyväisiksi käyttäjiksi ja yritämme epätoivoisesti miettiä, millon tehdään ruokaa, milloin siivotaan ja kuka menee jalkapallokerhoon lapsen kanssa..! 

Parhaat naurut:  Voi monet, monet, monet naurut olivat parhaita, hengästyttäviä ja vähän itkettäviäkin, vatsaan sattuvia ja hysteerisiä. Ihana toukokuu! 

Kuukauden kohokohta: Ehdottomasti se, että Jukan kova työ palkittiin ja mies on sertifioitu. Olen niiiin ylpeä ja onnellinen puolestaan! 

Kulunut kuukausi 4/2018

Ihan kiva: Loppukuusta tempaistiin omalla pienellä perheellä supersiivoukset. Päätettiin, että siivotaan joka nurkka, listoja ja ikkunoita myöden. Halusimme tehdä siivousviikonlopusta kivan viikonlopun, ja se onnistui! Haimme pizzaa ja siivousherkkuja, kuuntelimme musiikkia ja teimme yhdessä. Parasta oli yhdessä tekeminen ja lopputuloksen näkeminen. Tuli siistiä, mutta rehellisesti sanottuna vielä jäi muutama juttu tekemättä. Vaikkakin puunattiin liki kolme päivää! Seuraavan kerran jouluksi sitten. Lapsen kanssa supersiivous on aina vähän oma hommansa, hitaampaa tietysti, mutta myös niin kivaa. Meillä oli ihana ja innokas apuri milloin imurin varressa, milloin pölyjä pyyhkimässä. 
 
Olisi saanut jäädä väliin: Ihmeellinen vatsatauti, joka vei kaikki voiman rippeet kehosta ja tainnutti sohvalle kuola poskella keskellä päivää. 

Olisi voinut ottaa uusiksi: Oi, tähän voisi kirjoittaa monesta asiasta! Huhtikuu oli niin kiva kuukausi. Kävin Kalajoella ystävän luona, söimme ja joimme hyvin. Kotinsa oli niin kaunis! On ihana tunne olla onnellinen toisen puolesta koko sydämestään.

Viikko ensimmäisestä Kalajoki-viikonlopusta pakkasimme perheen kanssa lomakamat ja suunnistimme perhetuttujen loma-asunnolle. Koko asunnon levyinen terassi merinäköalalla, uintireissu ja sukellusvenesimulaattorilla ajelu toivat kyllä loman tuntua. Lisäksi oli hauska huomata, että kun kalenterissa luki "loma", oli tällaisen ainaisen suorittajankin paljon helpompi relata.

Kun perheen pienin nukkui, katsoimme ensimmäistä kertaa maailman aikoihin elokuvan telkkarista. Leffa oli hyvä, mutta parasta oli tunne siitä, että on ihan ok katsoa leffaa. Että ei tarvitse tehdä mitään hyödyllistä. Tästä pitäisi ehkä kirjoittaa joskus tarkemmin, koska minulla on usein voimakas tunne siitä, että kaikella tekemisellä tulisi olla jokin selvä maali, tai että tekemisen päämäärän tulisi olla sellainen, että se edistää jotain muuta asiaa kohti toivottua lopputulosta. On sellainen tunne, että pitäisi olla koko ajan kovin tiedostava ympäröivästä maailmasta tai omista tavoitteista. 

Niin ja näin:  Huhtikuussa rikoin kolme kuohuviini- tai viinilasia. Kolme! Välillä niin ärsyttää oma säheltäminen raajojeni kanssa. Puhutaan, että murrosikäinen on hukassa pituuskasvunsa kanssa ja saattaa mennä hetki, ennen kuin uudet kehon mittasuhteet hahmottaa. Tätä edelleen odotellessa! 

Parhaat naurut: Jukka sai töitä! Kerron asiasta omalla työpaikallakin, mutta työpaikan nimestä en ollutkaan sitten niin varma. Myöhemmin paljastui, että mainitsemani yritys valmistaa ompelutarvikkeita. 

Kuukauden kohokohta: Oi, kulunut kuukausi oli ihana! Kalajoki-reissut, siivousviikonloppu, kummitytön synttärit, pikkuveljen täysi-ikäistyminen ja vaikka mitä muuta. Mutta kohokohta, ehdottomasti Jukan nappiin mennyt työhaastattelu ja seuraavan päivän hetki, jolloin hän kaupasta tullessaan kertoi, että yrityksestä oli soitettu ja toivotettu tervetulleeksi kesätöihin koko kesäksi. 

Kulunut kuukausi 1/2018

Ihan kiva: Tammikuuhun liittyy aina uuden alku. Vaikka olen jouluihminen luita ja ytimiäni myöden, alkaa välipäivinä joulu tuntua liialta, raskaalta ja kovin punaiselta. Kuusikin vie ylimääräistä tilaa olohuoneessa ja heti välittömästi sen hävittämisen (ja loputtoman neulasten imuroinnin) jälkeen on taas tilaa hengittää. On huumaava tunne seistä uuden äärellä: mitä näillä kaikilla viikoilla tekisi! Pidän suuresti ehkä vähän kliseisestäkin vertauskuvasta, jossa uuden ja tuoreen vuoden ajatellaan olevan tyhjä kirja, joka odottaa täytettä sivuilleen. Minkälaisen kirjan sitä tänä vuonna kirjoittaisi? 
 
Olisi saanut jäädä väliin: Ja välittömänä jatkona edelliseen, tammikuu on myös ehdottomasti vuoden pisin kuukausi. Se vain jatkuu jatkumistaan! Aivan hullua, ja joka vuosi sama juttu. Tämän vuoden tammikuu tuntui todellakin loputtoman ja luvattoman pitkältä. Luulen, että liki koko kuukauden kestänyt sairastelu saattoi lisätä näitä aika ajoin aika ankeitakin tuntemuksia. Valehtelematta melkein itkin onnesta kun käänsin kalenterin helmikuulle.

Olisi voinut ottaa uusiksi: Niinä parina terveenä päivänä aloittelin valtavalla innolla uutta rutiinia: aamujoogaa nimittäin! Sain itseni rysän päältä kiinni selittelemästä työkaverille ajan puutetta liikunnalle, huomasin kertovani, että haluan ennemmin viettää aikaa perheeni kanssa. Ja tottahan se on - jos pitää valita käytänkö koko perheen yhteistä aikaa omaan juttuun, jää se kyllä usein käyttämättä. Siispä aika on kaivettava jostain muualta, tässä tapauksessa aamusta.

Niin ja näin: Pitäisi käyttää aikaa siihen, mikä on itselle arvokasta. Ja sanotaan, että ne jutut, joita oikeasti arvottaa korkealle saa kyllä järjestymään. En tiedä muista pienten lasten vanhemmista, mutta en minä ainakaan saa. Huono omatunto kolkuttelee takaraivossa jatkuvasti milloin mistäkin, mutta välillä iltaisin pystyn nostamaan vain teekupin, ja sekin tuntuu valtaisalta ponnistukselta. Joskus pitää nukkua pienet väliunet sohvalla, että jaksaa siirtyä sänkyyn hokien mielessä, että "tämä on vain vaihe, tämä on vain vaihe.." Huomaan heti, kun arjen hyvinhiottua palettia rasittaa ylimääräinen huoli ja murhe. 

Parhaat naurut: Käytiin koko perheellä Roskarukalla laskettelemassa ja reissu oli ihana! Nauratti ja jännitti, en muistanut, että mäenlasku pulkalla on niin extremeurheilua. 
 
Kuukauden kohokohta:  Vältän mielihalun kirjoittaa, että kuun viimeinen päivä ja kerron sen sijaan, että tammikuussa olin kovin onnellinen ja tyytyväinen toimivasta työterveyshuollosta. Lisäksi oli ihanaa saada vihdoin nytkäytettyä eteenpäin kellarin sisustusta! Uusi sohva on jo paikalla ja pikkuhiljaa projekti etenee.

Kulunut kuukausi 11/2017

 

Ihan kiva:  Olen uskaltanut tässä kuussa vaikka mitä! Hammaslääkäriinkin tuosta vain, ja balettitunneilla horjahtelen eturivissä. Kumpaakaan en olisi ihan hetki sitten uskonut tapahtuvan. Lisäksi tässä kuussa parin kuukauden säästökuuri toi toivottua tulosta ja nettipankin säästöpossu kiitti, kun tavoite tuli täyteen.
Olisi saanut jäädä väliin: Kunnon kaatuminen viikonloppureissulla. Enpä ole noin kipeästi ja komeasti koskaan ennen lentänytkään, en nokalleni, vaan perseelleni ja selälleni. Mitään ei murtunut, mitä nyt istuminen on vähän tuskaa ja iho mielenkiintoisen värinen paikkapaikoin.
Olisi voinut ottaa uusiksi: Joskus hyvää kannattaa odottaa, ja joskus sitä taas herää huomaamaan että odotus olikin koko homman suurin anti. Tässä kuussa kävin yksin reissussa ja Blue Fox kävi Karhun kaadossa. Kummastakin toivotan uusinnan tervetulleeksi heti tilaisuuden tullen. Ja hei, työpaikan pikkujoulut!
Niin ja näin: Työnkuvan muuttuminen on aiheuttanut hieman ristiriitaisia tuntemuksia, mutta eiköhän tämä tästä! Pitänee ajatella, että osaamisen karttuminen ja työssä kehittyminen ovat aina positiivisia asioita, vaikka ne nyt vähän ylimääräistä tuovatkin mukanaan.
Parhaat naurut: Tässä kuussa on kyllä naurattunut niin, että poskiin sattuu. Olen nauranut töissä, kotona, työmatkalla, kavereiden kanssa ja itsekseni. 
Kuukauden kohokohta: Ihana ystäväperhe kutsui syömään puolen kuun paikkeilla, ruoka oli niin hyvää ja seura mitä parhainta. 

Kulunut kuukausi: 5/2017

Ihan kiva: En oikein tiedä vielä itsekään mitä tapahtui, mutta sain vakituisen työpaikan juuri sieltä, mistä olen aina (okei okei, aika pitkään) halunnutkin. Kävi niin, että edellinen työsopimus lähestyi loppuaan ja kuinka ollakaan, hetkeä ennen vanhan loppua sain kutsun uuden työn haastatteluun, ehdin viettää pitkän viikonlopun ja sitten heti maanantaina aloitin uudessa paikassa. En vieläkään voi uskoa tätä todeksi! 
Ihan hanurista: Lähipiirin sairastelut ovat juuri sieltä.
Olisi saanut jäädä väliin: Turvonneet silmäluomet ja muut allergiaoireet. Ihmiskokeen tulos: edelleen allerginen. 
Olisi voinut ottaa uusiksi: Oli taas niin ihana saada meille vieraita! Väinö pääsi mummolaan yökylään ja me puolestamme saatiin kavereita tänne meille. Kuuma sauna ja kylmä juoma, kippistelyt työnaisille ja sellaisille jutuille. Vain ihanaa. 
Niin ja näin: Uudet rutiinit, uusi arki.. kuulostaako tutulta laululta? Minusta ainakin. Mutta nyt huomaan huojentuneena, että tämähän sujuu jo aika kivuttomasti. Osaan helposti heittää muut asiat hattuhyllylle odottamaan (täytyy kyllä todeta, että ihan kaikkia asioita ei kannata, esimerkiksi liiton jäsenmaksua..!) ja keskittyä uuteen ja ihmeelliseen ymmärtäen oman kapasiteetin rajallisuus uuden äärellä.
Parhaat naurut: Kaveri-illan käkätykset ehdottomasti.
Kuukauden kohokohta: Pienen matalalla liitämisen ajanjakson jälkeen koko kulunut kuukausi oli huippu. Tässä tunteessa leijutaan toivottavasti vielä pitkälle kesää. 

Kulunut kuukausi 3/2017

Ihan kiva: Kevätvilli ihan kaikessa ja kaikkeen liittyen! Ruoanlaitto innostaa, puutarhakalusteet sulattaa sydämen ja pyöräilykin houkuttaa. Tennarit ja nahkatakit, kuravaatteet ja kivet kengissä. Ei ole parempaa!
Ihan hanurista: Hmm onkohan kukaan muu sattunut vilkaisemaan ikkunoitaan nyt kun aurinkokin paistaa? Vannon, että pesimme omamme aika vasta. Ehkä syksyllä. Tai sitten kesällä. Ei auta, täytynee tarttua luutuun, etikkaveteen sekä sanomalehteen ja ryhtyä hinkkaamaan. Kolmessa kerroksessa ja kuusi pintaa per akkuna.
Olisi saanut jäädä väliin: Keskustelu Väinön kanssa hoitopaikan sulkemisesta. Sydän ritisee, ja pieni mies on niin urhea. 
Olisi voinut ottaa uusiksi: Viime viikonloppuna meillä oli yövieraita, ja vaikka tein kaikkeni, ei potkunyrkkeilytaitoni tuottaneet pleikkarin äärellä toivottua tulosta. Revanssi!
Niin ja näin: Työ-koulu-työ-koulu-unelma-työ-koulu... Taidan toistaa itseäni kuukaudesta toiseen. Ehkä seuraavaksi ennustajalle, selvänäkijälle? Tai Tarot-kortit, anyone?
Parhaat naurut: Ihana huomata, että nauratti! Paljon ja monesti. Oli kiva kuukausi ja kavereita. Ilmeisesti kevät saa kaikki mörrimöykyt ulos koloistaan. 
Kuukauden kohokohta: Kaikkiin rukouksiin vastattiin ja kuulin, että muuttokuormaa kasataan kohti Keski-Pohjanmaata. Jos saa kuulla saavansa parhaan ystävänsä monta sataa kilometriä lähemmäksi, ei tarvitse kohokohtaa paljoa miettiä. 

Kulunut kuukausi 1/2017

Ihan kiva: Vihdoin! Kipsi on poissa! Olen älyttömän onnellinen, helpottunut ja huojentunut. Vähän loppua kohden alkoi usko jo hiipua koko hommaan ja takaraivossa kolkutteli leikkauksen pelko, onneksi turhaan! All good.
Ihan hanurista: Talvi & atopia, edelleen. Kohta onkin kevät ja allergiat! Syyskuun sateita odotellessa.
Olisi saanut jäädä väliin: Uuden arjen mukanaan tuoma tajuton väsymys. Useampana iltana nukahdin sohvalle, toisinaan en jaksanut muodostaa järkeviä lauseita illala seitsemän jälkeen ja välillä vain näin koko yön karmivia painajaisia niistä kaikista tavoista, joilla voin uudessa työssä mokailla. Nyt onneksi alkaa meininki vähän tasoittua, eikä lepoon tarvitse laskea kymmentä tuntia per yö.
Olisi voinut ottaa uusiksi: Uusi työ optisena myyjänä alkoi parin päivän perehdytyksellä pääkaupunkiseudulla. Hotellihuoneessa hengailu ylhäisessä yksinäisyydessä on aina tervetullutta ja niin kovin virkistävää.   
Niin ja näin: Uuden opettelu. Rakastan uusien asioiden oppimista, mutta tokikaan se ei ole aina ihan mutkatonta. Virheitä tekemällä oppii, sanotaan. Minä en vain kovin välitätäisi niitä tehdä, vaikka tiedän moisten välttämisen olevan mahdoton tehtävä. Onneksi uuden työpaikan ilmapiiri on sellainen, että varauksetonta tukea on saatavilla myös epätoivon hetkinä! Ja onnistumisten avulla sitä jaksaa taapertaa vähän takkuisemmankin päivän läpi. Uutta pitäisi opetella myös arjessa, esimerkiksi sellainen hyvinkin tähdellinen seikka kuin ruokakaupassa käynti. Kuka ja missä välissä??
Parhaat naurut: Lapsuudenperheessäni sanotaan, että asia voi olla vituralla. Esimerkiksi jos sukka on jalassa niin, että kantapää on väärässä paikassa ja koko hökötys on muutenkin makkaralla, sukka voi olla vituralla. Tai joku on kovin vinossa ja solmussa, eli vituralla. Esimerkin voima on tunnetusti valtava, ja välillä eteisestä saattaa pienen turhautumisen jälkeen kuulua ulkovaatteiden kanssa kamppailevan lapsen ääni, joka huutaa äitiä apuun kun takki on niin kovin vitturalla! Yksi t-kirjain sinne tai tänne..
Kuukauden kohokohta: Vapaapäivät! Vapaapäivän ainutlaatuista tunnelma on ollut ikävä. 

Kuukauden paras pieni, mutta suuri asia.

Kulunut kuukausi: joulukuu

Ihan kiva: Kuinka kivaa olikaan saada fiilistellä joulua ihan rauhassa! Askarella Väinön kanssa, koristella kotia ja leipoa. Haluaisin, että lapsemme muistaa lapsuuden joulut kiireettömästä tunnelmasta, yhdessäolosta, yhdessä tekemisestä ja kaikenlaisista perinteistä.
Ihan hanurista:  Jukalla on edelleen kipsi kädessä. Viikkoja taitaa olla kohta kasassa yhdeksän, ja voi olla, että vielä kolmella jatkuu. Toivottavasti mies saadaan pian sauna- ja pelikuntoon! 
Olisi saanut jäädä väliin:  En tiedä mikä huono karma täällä meidän kodissa vallitsee, mutta lamput palavat yksi toisensa jälkeen, kahvinkeitin vetelee viimeisiään ja pyykkikoneen pestessä pidättelemme hengitystä, lattia tärisee yläkerrassa asti ja naapureita käy sääliksi. 
Olisi voinut ottaa uusiksi:  Alkukuusta junailin pariksi yöksi ystävän luo patjamajoitukseen, oli ihanaa! 
Niin ja näin: Tämä välitila. Työttömyys, opiskelusuunnitelmat, Jukan vaihtopohdinnat... Kaikkea pitäisi päättää, mutta mitään ei vielä varmasti uskalla. Yksi päätös keikauttaa koko laivaa ja vaikuttaa kaikkiin muihinkin asioihin suuresti. 
Parhaat naurut: Aattoillan perinteiset lautapelit appivanhempien luona, aivan parasta! 
Kuukauden kohokohta: Joulu, kaikki rakkaat samojen kattojen alla ja tutut, vuodesta toiseen toistuvat perinteet. Nyt oli ensimmäinen joulu, jolloin Väinökin oikeasti oli meiningeissä mukana. Odotti ja jännitti joulupukkia, jakoi ja availi paketteja ja kippisti jouluaterialla hienolla lasilla yhdessä muiden kanssa. Joulu tuntui taas aivan eriltä, kun sai seurata oman lapsen riemua ja malttamatonta edestakaisin poukkoilua. 

Kulunut kuukausi: marraskuu

Ihan kiva: Kipsin poisto lähenee päivä päivältä, onneksi! Viime viikolla kirjaimellisesti ajoin Jukan treeneihin. Olosuhteet ovat nyt kuukauden verran olleet sellaiset, että olemme tuijotelleet toistemme naamoja liki jokaisena vuorokauden tuntina, ja se on liikaa, vaikka kuinka kivaa onkin viettää yhdessä aikaa. Päätimme, että on hyvä ikävöidä välillä, sillä kyllähän se kenen tahansa naama rupeaa ärsyttämään jatkuvasti tuijoteltuna! :D Treenien tai uintireissun aikana ei ihan ehdi ikävä tulla, joten minä karkaan ensin pois koko viikonlopuksi, Jukka tekee omia hommiaan sitten seuraavana.
Ihan hanurista:  Tulevat kuukaudet jännitämme sitä, että mistäköhän auton ovesta tänään pääsee sisään tai ulos, vai pääseekö mistään. Urhea Poloinen porskuttaa kiitettävästi, mutta talvisin ei ovien aukeamiseen voi luottaa lainkaan. Muistanpa yhden kerran kun suunnistin poikkeuksellisesti yksin äitiysneuvolaan. Ja kuten äidit ainakin tietävät, ensimmäinen rasti yleensä on pissanäytteen antaminen. Jalat jo valmiiksi ristissä parkkeerasin auton, enkä päässyt ulos. En kuskin puolelta, eikä vänkärinkään ovi auennut. Mahan ja pissahädän kanssa könysin takapenkille toteamaan, että ensin koittamani takaovikaan ei aukea. Kaikeksi onneksi viimeinen neljästä aukesi! (Ja teille jotka miettivät, kerkesin vessaankin.)
Olisi saanut jäädä väliin:  Onhan tämä jo vähän itsensä toistamista kirjoittaa aina näihin tämän perheen tautikertomus, mutta näköjään tämä trendi on ja pysyy. Tämän kuukauden lista koostuu parista kuumetaudista, sitkeästä flunssasta ja silmätulehduksesta. 
Olisi voinut ottaa uusiksi:  Carmina Burana Snellman-salissa, aivan uskomaton kokemus hyvällä kuohuviinillä ja parhaalla mahdollisella seuralla höystettynä.
Niin ja näin:  Kuun puolivälissä haaveilin veronpalautusten yhtäkkisestä ilmestymisestä tililleni, mutta turhaan. Facebookin luottokirpparilla törmäsin Minna Parikan glitterikenkiin omassa koossa ja sellaisella hinnalla, että jos olisin voinut, olisin ostanut. Edelleen kirvelee, mutta kirvelkööt.
Parhaat naurut: Hetki, jota tämä fb-päivitys kuvaa: Väinö jutteli kissalle, kutsui monesti ihanaksi kisuksi ja sitten jäi selvästi vähän miettimään, mitä seuraavaksi sanoisi. Pian silittelyn lomassa herra totesi pää kallellaan: "ihana pikku lietesäiliö!". Väinön suusta kuultuna suuri kohteliaisuus, lietesäiliöt on tällä hetkellä tosi cool!
Kuukauden kohokohta: Tonttuverhon laittaminen keittiön ikkunaan. Ilman perintöverhoa ei joulua tule! Lisäisin tähän kohtaan myös pienen miehen onnen ja ilon lamppuun killumaan laitetusta tontusta.

Kuukauden ikävä: Seinäjoen kirjasto. Jos käyt Seinäjoella, käy täällä!
Lempipaikkani koko kaupungissa.

Lokakuusta

Ihan kiva: Bookbeatin kokeilujakso. Olen oikeastaan vain kuunnellut kirjoja, e-kirjoja en tykkää lukea, valitsen rehellisen kirjan kirjastosta paljon mielummin mitä luen pieneltä puhelimen näytöltä. Mutta äänikirjat, yksi maailman parhaimpia keksintöjä! 
Ihan hanurista:  Jukan yläraajavamma! Luvassa pitkiä päiviä meille kaikille :D
Olisi saanut jäädä väliin:  Väliin olisi voinut jäädä joogan ja iltalenkkien skippailut! Vitsit, oon kyllä oikea sohvaperunoiden kuningatarpottu! Jospa äänikirjat pistäisivät vähän vipinää kinttuihin. 
Olisi voinut ottaa uusiksi:  Kasvohoito! Vihdoin sain aikaiseksi käyttää valmistujaislahjaksi saadun lahjakortin. 
Niin ja näin:  Atopiahommat. Välillä sitä meinaa ilahtua hyvin nukutusta öistä ja hyväkuntoisesta ihosta, mutta sitten todellisuus läsähtää vasten kasvoja ja taas valvotaan ja rasvataan yötä myöden. Tekisin mitä vain, että saisin lapseni ihon terveeksi! 
Parhaat naurut:  Tyttöjen illan taksisählingit ja Väinön mahtavat sanavalinnat: "Katso äiti kuinka runsaasti maitoa!".
Kuukauden kohokohta: VASU-keskustelu. Saatiin maailman paras hoitopaikka, aivan ehdottomasti! Oli mahtava kuulla henkilökunnan ajatuksia ja kertomuksia Väinön päivistä. Ihana kuulla, että kaikki sujuu. Edelleen olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että ollaan voitu aloittaa hoito pikkuhiljaa lyhyillä päivillä, täysin oikea ratkaisu meille.

Se oli sellainen syyskuu!

Vastahan kirjoitin heipat elokuulle, ja nyt jo syyskuukin on taakse jäänyttä elämää?! Tuntuu, että kulunut kuukausi sujahti ohi silmänräpäyksessä. Samalla kuitenkin mieleen muistuu päiviä ja hetkiä, jolloin aika ei kulunut lainkaan, tai ainakin se mateli eteenpäin tappavan hitaasti. On tapahtunut paljon ja välillä on ollut vaikeuksia itse kullakin sulattaa tätä kaikkea pähinää. Mutta hei, we did it! Nyt taas sujuu. Kaikki tulee yleensä läjissä: muutokset, ilot ja surut. Jopa tämä läjä olisi nyt selätetty, seuraavaa odotellessa. Päällimmäisenä kuitenkin suunnaton ylpeys Väinöstä! Meidän ihana, huomaavainen, omatoiminen, tarkkanäköinen ja huumorintajuinen pieni mies on ollut niin reipas viime viikot. <3


Ihan kiva:  Löysin vihdoin toimivan dödön luonnonkosmetiikkahyllyltä, suosittelen! 

kuva

Ihan hanurista: Molemminpuoleinen korvatulehdus, lähestulkoon kuurona  asioiden ja elämän hoitaminen, antibioottikuurit ja pilleripurkit. Aamulääkkeiden oton jälkeen ei tehnyt mieli syödä aamupalaa kun oli jo tabletteja maha täynnä.

Olisi saanut jäädä väliin: Muutamat hermojen menetykset, pitkän pinnan kasvattaminen jatkuu vaihtelevalla menestyksellä. On aina yhtä mieltä ylentävää huomata huutavansa kolmevuotiaalle, että ei sisällä saa huutaa. 

Olisi voinut ottaa uusiksi: Koko perheen kivat tekemiset: makkaranpaistoretki laavulle, brunssi, kirjastossakäynnit ja jopa se uimahallireissu! 

Niin ja näin: Työttömyys. Alkukuusta tuntui katastrofilta, nyt olen asian suhteen aika zen ensimmäistä kertaa. Olen päättänyt suhtautuvani työnhakuun siten, että ei väkisin vaan oikean mielenkiinnon mukaan. Aion myös suhtautua tähän aikaan siten, että nyt on mahdollisuus tehdä asioita, toteuttaa unelmia ja miettiä, mitä tulevalta haluaa. 

Parhaat naurut:  Eilen saatiin pelin jälkeen meille porukkaa saunomaan. Nauratti kovastikin, ikä ei tule yksin!

Kuukauden kohokohta: Ehdottomasti ne hetket, kun Väinö on kertonut päivästään "oli niiin hyvä päivä!" tai sanonut,  että "niin kiva päästä hoitoon". 

Hei hei elokuu!

Hei hei elokuu, tervetuloa syyskuu. Uusi arki alkaa ja opeteltavaa varmasti riittää. Ennen niitä juttuja kuitenkin vielä katsaus menneeseen, kesän viimeiseen kuukauteen!

Ihan kiva: Lyhyet työpäivät, viikonlopuilta tuntuneet viikonloput. Perjantaifiilistä on vaikea voittaa! 

Ihan hanurista: Sairastelut: flunssaa, oksennustautia.... Korva muistuttelee itsestään vieläkin ja loppukuusta kurkkukipu pakotti syömään vain jätskiä.

Olisi saanut jäädä väliin: Vessan lattialla nukuttu yö oli aika karsea, vaikka oivalluksia siellä syntyikin.

Olisi voinut ottaa uusiksi: Ihanat häät kuun puolivälissä. Ja tyttöjen ilta pitkästä aikaa niin, että kaikki koolla! <3

Niin ja näin: Töiden loppuminen. Uudet tuulet, kiitos kyllä. Epävarmuus ennen niiden rantautumista, vähä niin ja näin. 

Parhaat naurut: Äiti ajoi meidän autolla. On aina mieltä lämmittävä elämys päästää joku muu Poloisen rattiin, kengurubensaa riittää ja ohikulkijoita hymyilyttää. 

Kuukauden kohokohta: Venetsialaissunnuntaina juhlitut Väinön 3v-pilpeet! Ihana huomata, kuinka paljon meillä on ympärillä tärkeitä ihmisiä, joille meidän tärkein on myös tärkeä.