torstai 8. helmikuuta 2018

Kulunut kuukausi 1/2018


Ihan kiva: Tammikuuhun liittyy aina uuden alku. Vaikka olen jouluihminen luita ja ytimiäni myöden, alkaa välipäivinä joulu tuntua liialta, raskaalta ja kovin punaiselta. Kuusikin vie ylimääräistä tilaa olohuoneessa ja heti välittömästi sen hävittämisen (ja loputtoman neulasten imuroinnin) jälkeen on taas tilaa hengittää. On huumaava tunne seistä uuden äärellä: mitä näillä kaikilla viikoilla tekisi! Pidän suuresti ehkä vähän kliseisestäkin vertauskuvasta, jossa uuden ja tuoreen vuoden ajatellaan olevan tyhjä kirja, joka odottaa täytettä sivuilleen. Minkälaisen kirjan sitä tänä vuonna kirjoittaisi? 
 
Olisi saanut jäädä väliin: Ja välittömänä jatkona edelliseen, tammikuu on myös ehdottomasti vuoden pisin kuukausi. Se vain jatkuu jatkumistaan! Aivan hullua, ja joka vuosi sama juttu. Tämän vuoden tammikuu tuntui todellakin loputtoman ja luvattoman pitkältä. Luulen, että liki koko kuukauden kestänyt sairastelu saattoi lisätä näitä aika ajoin aika ankeitakin tuntemuksia. Valehtelematta melkein itkin onnesta kun käänsin kalenterin helmikuulle.


Olisi voinut ottaa uusiksi: Niinä parina terveenä päivänä aloittelin valtavalla innolla uutta rutiinia: aamujoogaa nimittäin! Sain itseni rysän päältä kiinni selittelemästä työkaverille ajan puutetta liikunnalle, huomasin kertovani, että haluan ennemmin viettää aikaa perheeni kanssa. Ja tottahan se on - jos pitää valita käytänkö koko perheen yhteistä aikaa omaan juttuun, jää se kyllä usein käyttämättä. Siispä aika on kaivettava jostain muualta, tässä tapauksessa aamusta.

Niin ja näin: Pitäisi käyttää aikaa siihen, mikä on itselle arvokasta. Ja sanotaan, että ne jutut, joita oikeasti arvottaa korkealle saa kyllä järjestymään. En tiedä muista pienten lasten vanhemmista, mutta en minä ainakaan saa. Huono omatunto kolkuttelee takaraivossa jatkuvasti milloin mistäkin, mutta välillä iltaisin pystyn nostamaan vain teekupin, ja sekin tuntuu valtaisalta ponnistukselta. Joskus pitää nukkua pienet väliunet sohvalla, että jaksaa siirtyä sänkyyn hokien mielessä, että "tämä on vain vaihe, tämä on vain vaihe.." Huomaan heti, kun arjen hyvinhiottua palettia rasittaa ylimääräinen huoli ja murhe. 

Parhaat naurut: Käytiin koko perheellä Roskarukalla laskettelemassa ja reissu oli ihana! Nauratti ja jännitti, en muistanut, että mäenlasku pulkalla on niin extremeurheilua. 
 
Kuukauden kohokohta:  Vältän mielihalun kirjoittaa, että kuun viimeinen päivä ja kerron sen sijaan, että tammikuussa olin kovin onnellinen ja tyytyväinen toimivasta työterveyshuollosta. Lisäksi oli ihanaa saada vihdoin nytkäytettyä eteenpäin kellarin sisustusta! Uusi sohva on jo paikalla ja pikkuhiljaa projekti etenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti