maanantai 28. marraskuuta 2016

Kulunut kuukausi: marraskuu

Ihan kiva: Kipsin poisto lähenee päivä päivältä, onneksi! Viime viikolla kirjaimellisesti ajoin Jukan treeneihin. Olosuhteet ovat nyt kuukauden verran olleet sellaiset, että olemme tuijotelleet toistemme naamoja liki jokaisena vuorokauden tuntina, ja se on liikaa, vaikka kuinka kivaa onkin viettää yhdessä aikaa. Päätimme, että on hyvä ikävöidä välillä, sillä kyllähän se kenen tahansa naama rupeaa ärsyttämään jatkuvasti tuijoteltuna! :D Treenien tai uintireissun aikana ei ihan ehdi ikävä tulla, joten minä karkaan ensin pois koko viikonlopuksi, Jukka tekee omia hommiaan sitten seuraavana.
Ihan hanurista:  Tulevat kuukaudet jännitämme sitä, että mistäköhän auton ovesta tänään pääsee sisään tai ulos, vai pääseekö mistään. Urhea Poloinen porskuttaa kiitettävästi, mutta talvisin ei ovien aukeamiseen voi luottaa lainkaan. Muistanpa yhden kerran kun suunnistin poikkeuksellisesti yksin äitiysneuvolaan. Ja kuten äidit ainakin tietävät, ensimmäinen rasti yleensä on pissanäytteen antaminen. Jalat jo valmiiksi ristissä parkkeerasin auton, enkä päässyt ulos. En kuskin puolelta, eikä vänkärinkään ovi auennut. Mahan ja pissahädän kanssa könysin takapenkille toteamaan, että ensin koittamani takaovikaan ei aukea. Kaikeksi onneksi viimeinen neljästä aukesi! (Ja teille jotka miettivät, kerkesin vessaankin.)
Olisi saanut jäädä väliin:  Onhan tämä jo vähän itsensä toistamista kirjoittaa aina näihin tämän perheen tautikertomus, mutta näköjään tämä trendi on ja pysyy. Tämän kuukauden lista koostuu parista kuumetaudista, sitkeästä flunssasta ja silmätulehduksesta. 
Olisi voinut ottaa uusiksi:  Carmina Burana Snellman-salissa, aivan uskomaton kokemus hyvällä kuohuviinillä ja parhaalla mahdollisella seuralla höystettynä.
Niin ja näin:  Kuun puolivälissä haaveilin veronpalautusten yhtäkkisestä ilmestymisestä tililleni, mutta turhaan. Facebookin luottokirpparilla törmäsin Minna Parikan glitterikenkiin omassa koossa ja sellaisella hinnalla, että jos olisin voinut, olisin ostanut. Edelleen kirvelee, mutta kirvelkööt.
Parhaat naurut: Hetki, jota tämä fb-päivitys kuvaa: Väinö jutteli kissalle, kutsui monesti ihanaksi kisuksi ja sitten jäi selvästi vähän miettimään, mitä seuraavaksi sanoisi. Pian silittelyn lomassa herra totesi pää kallellaan: "ihana pikku lietesäiliö!". Väinön suusta kuultuna suuri kohteliaisuus, lietesäiliöt on tällä hetkellä tosi cool!
Kuukauden kohokohta: Tonttuverhon laittaminen keittiön ikkunaan. Ilman perintöverhoa ei joulua tule! Lisäisin tähän kohtaan myös pienen miehen onnen ja ilon lamppuun killumaan laitetusta tontusta.



Kuukauden ikävä: Seinäjoen kirjasto. Jos käyt Seinäjoella, käy täällä!
Lempipaikkani koko kaupungissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti