Ihanien asioiden nippu

Tässä on nyt viime päivinä hymyilyttänyt. Asiat ovat järjestyneet kuin itsestään! Elämä on tuntunut kovin vaivattomalta. Sellaiselta, että kun jättää talon ainoan kännykän laturin Seinäjoelle, yökylässä käynyt oma isäni puolestaan unohtaa omansa tänne meille. Asiasta soitettaessa toteaa vain, että pitäkää, heillä on tarpeeksi. Lisättäköön vielä, että samalla reissulla keittiön hyllyyn oli ilmestynyt reissultaan ylijäänyttä Meukowia, viluinen oli iloinen.

On myös muita asioita, tai oikeastaan unelmia, jotka ovat ilahduttaneet. Pääsimme Jukan kanssa katsomaan Carmina Burnanan täällä Kokkolassa. Kokemus oli järisyttävän upea, istuin penkissä kuin liimattuna, posket märkinä. Kaartin soittokunta, kuoro ja solistit tarjosivat sellaisen elämyksen, että se pysyy mielessä pitkään. (Tässä kun tätä kirjoitan, törmään samaan ongelmaan kuin asiasta puhuessani: mitkään sanat eivät tunnu riittäviltä tai tarpeeksi kuvaavilta. Mutta ehkä sekin kertoo jo jotain.)

Jukan kanssa toteutimme myös toisen unelman, tosin hieman lyhytikäisemmän. Pääsimme Samburgerille syömään! Seinäjoen reissun yksi kohokohdista. Myös kiinalainen maistui luottopaikassa, samoin leivoskahvit. Vuorokausi on lyhyt aika syödä kaikkialla, missä haluaisi, mutta teimme parhaamme. Lisäksi ehdin istua jättimäisen kakkupalan äärelle ihanan ystävän kanssa ja koko porukalla pääsimme valmiseen brunssipöytään Väinön kummille. Ihana pieni irtiotto arjesta ja mikä onni, lisää irtiottoja on myös tulossa! Junalippu polttelee taskussa valmiina puhelimessa. Kohteessa luvattiin viiniä ja terapiaa, kumpikin kelpaa ja on ehdottoman tarpeen.

Yksi merkittävä asia on myös valmistujaislahja minuta minulle. En muista päätinkö heti kun koulu alkoi, vai vähän sen jälkeen, että valmistuttuani ostan Lokin. Sen olen halunnut, siitä olen haaveillut ja nyt se roikkuu tuolla keittiön katossa. Pohdin, että jos vain on olemassa jokin sellainen asia, joka saa hymyn huulille aina kun astuu keittiöön riippumatta tiskivuoren määrästä, se kannattaa kyllä hankkia. Minulla on nyt sellainen. Muistuttamassa sitkeydestä, periksiantamattomuudesta ja rohkeudesta. Se on hyvä, sillä välillä jokainen tarvii muistuttamista.

Yritin myös kahvilakkoa. Se kesti vuorokauden. Ihana asia tässä on se, että ymmärsin kohtuullistamisen olevan ratkaisu, ei kokonaan luopuminen. Toki tiedostin jo ennen tätä, että kahdeksan kuppia luultavasti on liikaa, ja tärinä johtunee siitä, mutta hyvä saada varmuus tähänkin asiaan...! Nyt mennään sivistyneesti noin kahdella kupilla päivässä, loput teetä sitten. Hih.

Muita ihania asioita: 
- punainen huulipuna
- talvihajuvesi
- hernerouheella panerointi 
- kynttilät
- uintireissu Väinön kanssa ja reissulla meille jutelleet mummot
- uimahallin sauna
- unelmakartan teko, pikaisena tulkintana nyt kaipauslistalla irtiotot arjesta, selkeyttä ja selkeitä linjoja sekä uskallusta
- kahvi punaisella maidolla ja kanelilla maustettuna
- ajatus Brita-kakusta piparkakuilla, karpaloilla tai puolukoilla ja kinuskikastikkeella
- merinovillaneule, jonka oli tarkoitus olla Jukan joululahja, mutta johon olen pukeutunut nyt viikon yhteen menoon. 

Okei, ja vielä yksi: talvikengät, joiden vuori on lampaanvillaa.
Välillä jalkojeni tekisi mieli itkeä ilosta.