Ihan hanurista: Talvi & atopia, edelleen. Kohta onkin kevät ja allergiat! Syyskuun sateita odotellessa.
Olisi saanut jäädä väliin: Uuden arjen mukanaan tuoma tajuton väsymys. Useampana iltana nukahdin sohvalle, toisinaan en jaksanut muodostaa järkeviä lauseita illala seitsemän jälkeen ja välillä vain näin koko yön karmivia painajaisia niistä kaikista tavoista, joilla voin uudessa työssä mokailla. Nyt onneksi alkaa meininki vähän tasoittua, eikä lepoon tarvitse laskea kymmentä tuntia per yö.
Olisi voinut ottaa uusiksi: Uusi työ optisena myyjänä alkoi parin päivän perehdytyksellä pääkaupunkiseudulla. Hotellihuoneessa hengailu ylhäisessä yksinäisyydessä on aina tervetullutta ja niin kovin virkistävää.
Niin ja näin: Uuden opettelu. Rakastan uusien asioiden oppimista, mutta tokikaan se ei ole aina ihan mutkatonta. Virheitä tekemällä oppii, sanotaan. Minä en vain kovin välitätäisi niitä tehdä, vaikka tiedän moisten välttämisen olevan mahdoton tehtävä. Onneksi uuden työpaikan ilmapiiri on sellainen, että varauksetonta tukea on saatavilla myös epätoivon hetkinä! Ja onnistumisten avulla sitä jaksaa taapertaa vähän takkuisemmankin päivän läpi. Uutta pitäisi opetella myös arjessa, esimerkiksi sellainen hyvinkin tähdellinen seikka kuin ruokakaupassa käynti. Kuka ja missä välissä??
Parhaat naurut: Lapsuudenperheessäni sanotaan, että asia voi olla vituralla. Esimerkiksi jos sukka on jalassa niin, että kantapää on väärässä paikassa ja koko hökötys on muutenkin makkaralla, sukka voi olla vituralla. Tai joku on kovin vinossa ja solmussa, eli vituralla. Esimerkin voima on tunnetusti valtava, ja välillä eteisestä saattaa pienen turhautumisen jälkeen kuulua ulkovaatteiden kanssa kamppailevan lapsen ääni, joka huutaa äitiä apuun kun takki on niin kovin vitturalla! Yksi t-kirjain sinne tai tänne..
Kuukauden kohokohta: Vapaapäivät! Vapaapäivän ainutlaatuista tunnelma on ollut ikävä.
 |
| Kuukauden paras pieni, mutta suuri asia. |
