Tästä aiheesta kertonee aika paljon se, että kysyin Jukalta mielipidettään kirjoituksesta, joka kertoo kuukautisista. Tajusin samalla hetkellä, että hetkinen. Ei tämän näin pidä mennä. Ja ajattelin tosiaan, että itse suhtaudun tähän asiaan rennosti! Härregyyd.
Olen ihan älyttömän onnellisessa asemassa sen suhteen, että kuukautiset eivät koskaan ole olleet lapsuudenperheessäni minkälainen tabu. Muistan elävästi, kun päivä ennen seiskaluokalle menoa ne alkoivat. Mikä paniikki! Kaksi suuren suurta ja uuden uutta asiaa yhtäaikaa. Äiti oli hienosti tukena, ja taisi myös onnitella naiseksi tulemisesta. Onnitella. Kuinka mahtavaa! Kun ostin ensimmäisen kuukautiskuppini (maailman historian yksi merkittävimmistä keksinnöistä) ja desinfioin sitä keittämällä, kysyi isäni, että mitä ruokaa laitan. Kerroin, että keitän kuukautiskuppia. Hän hämmästeli ja kysyi sen materiaalia. Ei nolostunut, ei yökkinyt tai kääntynyt pois. Miksi olisikaan? Miksi moni niin tekee?
Suurin syy tälle tekstille on oma poikani. Nimittäin tänään hänellä on ollut kotona äiti, joka uikuttaa lattialla kaksinkerroin ja kauhoo särkylääkkeitä kaksin käsin naamaansa. Kerroimme, että äidillä on vatsa tosi, tosi, tosi kipeä. Tietysti hän kysyi syytä, ja sekunnin mietin, että mitä vastaisin. Kerroin, että äidillä on kuukautiset. Lisäkysymyksiä seurasi, mitta lopputulema toivottavasti on se, että Väinö tietää, että kuukautistet kuuluvat naisena oloon ja ne ovat terveen kehon merkki. Positiivinen, jokseenkin joillakin hyvin kivulias asia, joka toistuu pitkän ajan elämästä.
Lukioaikana minulla oli lääkärintodistus, jonka turvin saatoin olla koulusta poissa kuukautisten ensimmäisen ja joskus toisenkin päivän. Poissaolon jälkeen näytin todistusta yhdelle miesopettajalle, joka sanoi, että voi sinua. Hän jatkoi kysyn, että olenko varmasti kunnossa ja että jos huono olo iskisi, voisin koska tahansa poistua luokasta ilman erillistä ilmoitusta. Ammattikorkeakoulussa yksi naisopettaja sanoi luokalliselle naisia, että kuukautiset eivät ole syy olla pois kurssilta, sillä burana on keksitty. Kirjoitin asiasta kurssipalautteeseen ja toivon, että tämä opettaja ei enää koskaan päästä samoja sanoja suustaan yhdellekään naiselle.
Minä puhun menkoista kotona, ystävieni kanssa ja nyt täällä. Miksi en puhuisi? Kerran kuussa, kaksitoista kertaa vuodessa, aika monen vuoden ajan. Kuinka iso osa naisen elämää! Mitä haluan tällä muuttaa? Suhtautumista erityisesti. Poistaa naureskelua ja nolostelua. Saattaa tietoon sitä, että joskus voi olla niin kipeä, että taju lähtee tai että aviomies miettii tosissaan ambulanssin soittamista.
Minulla ei ole tyttölasta, mutta poikalapsi on. Haluan, että hän oppii terveen suhtautumisen naisen kehoon ja myös kuukautisiin. Haluan, että kummilapseni, jotka kaikki neljä ovat tyttöjä, voisivat olla nolostelematta, kun se maaginen hetki koittaa. Toivon, että muistan onnitella heitä samalla tavalla, kuin äitini onnitteli minua sekä kertoa, että jos burana ei riitä, mene lääkäriin ja hanki kunnon kipulääkeresepti. Kaikille naisille haluan sanoa, että ostakaa kuukautiskuppi. Miehille haluan sanoa, että lopettakaa typerät vitsit ja niiden sijaan pyytäkää naisianne kertomaan kuukautisistaan. Kuukautissuojia tekeville yrityksille haluan sanoa, että mainosten sininen veri on suurin ja typeriä huijaus ikinä, eikä siinä ole mitään normaalia, kannustavaa tai tabuja rikkovaa.
