Ihan kiva: On ollut kesä ja on ollut töitä. Kummastakin siivu, ehkä jopa parhaat palat. Kaikista ihaninta on kuitenkin ollut se, että minua vastassa kotiovella on liki joka päivä olleet ihanat kesämieheni, pieni ja iso. Ensi kesänä on kesänainenkin, ensimmäisellä palkallisella kunnon lomalla!
Ihan hanurista: pienten ihmisten sairastelut niin omassa kuin muidenkin perheissä. Sydän syrjällään ja sitä rataa.
Olisi saanut jäädä väliin: Päivystysreissu ja monen monta valkosipuli korvassa nukuttua yötä. Sanomattakin selvää, että saatoin muuttaa kellariin nukkumaan jossain kolmannen tai neljännen yön tienoilla. Mutta hei, ei antibiootin antibioottia! Ehkä sipuli auttoi. Tai ehkä viisaudenhampaat ilmoittelevat itsestään. Jaiks.
Olisi voinut ottaa uusiksi: Mökkireissun kalastelut koko perheellä. Ja se ilta, jona tiesin syksyn!
Niin ja näin: Kuntokuuri. Syön hyvin ja hienosti, terveellisesti ja säännöllisesti. Mutta liikunta. Voi että. Sain jääkaapin oveen taulun, siis ohjelman, viime viikolla. Tänään Jukka sanoi, että nyt voisit jatkaa, voit sitten rasittaa tiistain yli. Maanantain ✖ on viime viikolta. Toivotonta! Jooga joo, kyykyt ei.
Parhaat naurut: Maailmaan ihanimman, pian neljävuotiaan lapsen jutut. Joka päivä hän yllättää, takavasemmalta ja varoittamatta. Tänään lähti yökylään mummolaan. Isänsä oli miettinyt ääneen, että tuleekohan meille vanhemmille ikävä. Lapsi oli todennut, että kyllähän hänen nimilappunsa jää kotiin, niin voimme sitten sitä katsoa, jos ikävä tulee. Taidankin mennä kaivamaan nimilapun näkösälle!
Kuukauden kohokohta: Tyttöjen ilta ja yöt kellarin sviitissä, ylhäisessä yksinäisyydessä, liki läpi yön nukkuen.
