Ensinnäkin olen luovuttanut. Sunnuntai tulee, eikä sille voi mitään. Suopunut olen siihenkin, että sunnuntaina väistämättä mietin uutta viikkoa. Silloin ei ole jäljellä ripaustakaan viikonlopun taianomaisesta tunnelmasta, ei häivähdystäkään vapauden valheellisesta illuusiosta, vaan edessä aukeava viikko muistuttelee tehtävälistastaan, työviikosta ja aikatauluista.
Olen tehnyt sunnuntaista valmistavan päivän. Ennen päämäärätöntä ajelehtimista ja määrittelemätöntä ahdistusta tuottanut päivä on saanut merkityksen! Sunnuntaihin kuuluu mielellään joku koko perheen tekeminen (jääkiekkopeli, uintireissu, ulkoiluretki..), jolla kampitetaan tyhjät tunnit ja sitten. Sitten valmistaudutaan.
Ohjelmaan kuuluu ainakin sunnuntai-sauna, ja sinne mennään ehdottomasti yksin. Mukaan otetaan naamiot ja kuorinta-aineet, kynttilä ja Spotify. Soittolistaksi jotain lempeää, Dixie Chicks tai suosikkini Late Night Jazz -soittolista. Saunan jälkeen naamaan isketään kaikki mitä kaapista löytyy, öljyt ja tuhkimotipat, yövoiteet ja silmänryppyrasvat. Ja hajuvettä, vaikka kohta olisikin menossa nukkumaan.
Päälle villasukat ja aamutakki. Maanantain työvaatteet katsotaan valmiiksi. Ja kynnet lakataan! Jos on oikein ahkera, kannattaa suunnitella myös tulevan viikon ruokalista. Jos ei jaksa, ei se mitään, sen ehtii maanantainakin. Yritän tehdä kaiken valmiiksi minkä voin, se on aina seuraavalle aamulla säästöä ja helpottaa aamun shokkia, kun kello herättää kuudelta.
Kun kaikki on tehty, kynttilät sytytetty ja lapsikin nukkuu, tehdään hyvältä tuntuvia asioita. Venyttely voi olla ihanaa, tai ihanaa voi olla sohva ja leffa. Kirja ja kainalo on aina hyvä ajatus. Sellaista mukavaa, voimia antavaa tekemistä ja lempeää olemista. Sunnuntai-ilta ei ole vaatimuksia varten.
Ja sitten ajoissa nukkumaan kevein mielin.
