Kerran sain Afrikan tähdessä rosvon ja jouduin antamaan sen pirulaisen matkaan kaikki setelitukkoni, tottahan se harmittaa! Mutta lapseni osasi onneksi lohduttaa, ei halaamalla tai muulla sellaisella, vaan kipaisemalla keittiöstä piparin äidille. Herkku suussa ei voi olla onneton! Tätähän olemme halunneetkin teroittaa..!
Haluan vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin, ja olenkin siinä ihan hienosti pärjännyt. Vielä vähän tosin on hakusessa vastausten ikätasoisuus. Ei kerran eikä kaksi kun olen huomannut joko aviomieheni kummastuneen katseen tai kuullut tukahdetun pyrskähdyksen kun kerron lapselle maamme rangaistuskäytännöistä "Suomessa on käytössä vapausrangaistus" tai selvitän juurta myöden miksi jotkut lapset eivät voi asua vanhemmillaan ja kuinka ihmisillä on erilaisia lähtökohtia ponnistaa tähän maailmaan: "ei voi osata sitä, mitä toisen kanssa ei ole opetellut!"
Välillä tiputtelemme kolikoita Punaisen Ristin lippaaseen uintireissuilla. Siellä keräystonkan äärelle polvistuneena kerroin lapselle maailman konfliktitilanteesta ja kesken paasauksen, ehkä jossain auttamisen velvollisuuden tietämillä lapsi kysyi, että saako se jäätelön.
Haettiin sitten se jäätelö.
