lauantai 6. tammikuuta 2018

Lauantain ratoksi

Jos tulee puhetta sosiaaliturvan väärinkäytöstä, kerron, että alikäyttö on todellisuudessa paljon suurempi ongelma. Joku sanoo mutta.

Ehkä jatkan, että mielestäni huomattavasti suurempi ja meidän kaikkien yhteinen ongelma on se, että ihmiset jäävät ulkopuolelle, sen sijaan, että pieni joukko tekee väärin.

”On tutkittu, että toimeentulotukea voisi hakea tuplasti enemmän ihmisiä. Ihmiset ovat lain mukaan oikeutettuja etuuksiin, mutta silti heitä jää niiden ulkopuolelle.”

(Maria Ohisalo, köyhyystutkija. 
HS, 6.1.2018) 


Kun mediassa tai kahvipöytäkeskusteluissa tulee puheeksi sossupummit, verorahoilla elävät ja elämänkoululaiset, ahdistun joka kerta hieman lisää. 

Kun hyvätuloiset antavat neuvoja köyhyysrajan tuntumassa eläville, alkaa kuvottaa. 

Kun tuomitaan pienituloisen tekemät valinnat, oli kyse sitte koirasta, lapsesta tai akvaariosta, mietin, kuka voi määrittää ulkopuolelta, mihin toisella on oikeus? 

On hyvä tiedostaa ja ymmärtää, että syrjäytyminen, köyhyys, yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen ja osattomuus eivät ole yksisuuntaisia tai -selitteisiä asioita. Kyse ei ole pelkästään yksilön valinnoista, virheistä tai niiden seurauksista. Yhteiskunta on täynnä syrjäyttäviä käytäntöjä, jotka sulkevat yksilön ulkopuolelle. 

Kun on sisällä, näitä käytäntöjä on ehkä vaikea havaita. Raja-alueilla niihin törmää jatkuvasti, ne poiskäännyttävät, vaikeuttavat avun saamista tai sen piiriin pääsyä. 

Helpommin sanottu kuin tehty, tämäkin. 




Ps. Jos aihe kiinnostaa, tartu kirjaan Pääsy kielletty! Poiskäännyttämisen politiikka ja sosiaaliturva.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti