Uusi vuosi ja sen maaginen tunnelma. Joka vuosi sen voima yllättää! Ihanaa oli myös upeiden naisten aarrekarttailta meillä kotona. Koti elää enemmän kun se saa välillä vieraita. Tuntuu, että meidän kodissa on edelleen koronavuosien (ja vauvakuukausien) koloja paikattavana.
Olisi saanut jäädä väliin:
En usko olevani yksin, kun valitsen jättäväni välistä koko perheen sairastelut! Omalta kohdaltani olisin jättänyt väliin myös imetyksen lopettamisesta seuranneen hormonimyräkän vuoksi puhjenneen suunympärysihottuman. Parin viikon pahoinvoinnin, itkuisuuden ja hikiaallot vielä siedin, mutta tämä tuntuu liialta.
Huolimatta epämukavuuksista, toivotan lämpimästi tervetulleeksi kyvyn nukahtaa uudelleen lasten yöllisten säätämisten jälkeen! Yöt on kovin rikkonaisia, mutta huomattavasti helpommin kestettävissä nyt kun herätysten jälkeen pystyn nukahtamaan normaalisti enkä jää tuntitolkulla valvomaan.
Huomaan myös, että vuosikausien ihottumien aiheuttamat henkiset epämukavuudet ja töyssyt nousevat pintaan. Ehkäpä tämä nyt sitten on elämässäni se hetki, jolloin niiden kanssa solmitaan rauha?
Pohdin tarkkaan, kuinka kotona puhun ihostani ja sen kunnosta. En halua sanallakaan aiheuttaa sellaista oloa, että iho-oireissa olisi jotain hävettävää, salattavaa tai piiloteltavaa. Samalla opettelen omalla kohdallani tätä itsekin. Sarjassa asioita jotka ovat niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Olisi voinut ottaa uusiksi:
Viikonloppu ihan itsekseen omassa kodissa. Yksinolo on välttämättömyys, elinehto. Onneksi nykyään tiedämme tämän molemmat. Homma hoituu ja aikaa pyritään säännöllisesti järjestämään.
Niin ja näin:
Arkeen paluu kaiken lomailun, sairastelun ja juhlahässäköinnin jälkeen. Se on aina tahmeaa ja joka kerta tahmeus saapuu yllätyksenä. Aika on armollinen ja saa meidät unohtamaan, mutta tämän yritän seuraavan pidemmän loman jälkeen muistaa ja ehkä jo vähän etukäteen valmistautua.
Parhaat naurut:
Perheen tanssibileet ovat nykyään neljän hengen partyt, ja se on parasta! Pienimmän persoonalliset koko vartalon hetkutukset ja jalan nostelut itkettävät ja naurattavat yhtä aikaa. Olen yrittänyt opettaa Wednesdayn koreografiaa, käsiliikkeet sujuvat jo aika mallikkaasti!
Kuukauden kohokohta:
Kaikkea ihanaa ja kivaa, myös työporukan reissu Ouluun mahtui tammikuulle! Mutta kohokohta on ehkä silti se hetki, jossa syntyi tunne arjen normaalista sujumisesta. Terveenä, vailla suurempia vääntöjä, kauppakasseineen ja ruokalistoineen, säännöllisine harrastuksineen ja rutiineineen.
Helmikuulta odotan:
Instagramiin luomaani perjantain parhaat -rutiinia! Siitä tulee niin hyvä mieli itselle ja huomaan poimivani arkista ihanaa koko viikon entistä intohimoisemmin. Odotan myös koko sisaruskatraan tapaamista ja isovanhempien syntymäpäiväjuhlia. Tavallisia, arkisen ihania päiviä, joissa jo aavistuksen tuntuu huhtikuinen töihin paluu, sen haikeus ja odotus.
