tiistai 17. marraskuuta 2015

Täysin yllättävät lapsiperhejutut

Siis jutut, joita en todellakaan osannut kuvitellakaan ennen kuin märkä rätti todellisuus toi ne mukanaan.

  • Unen määrä.
    Tai oikeammin unen puute. Tottakai tiesin, että vauvana ei nukuta. Mutta jotenkin olin ajatellut, että kyllä se jossain vaiheessa oppii. No, ei ole vielä oppinut.
  • Edellisen vaikutusten kokonaisvaltaisuus: ympäri vuorokauden ja vuoden jatkuva krapula, sammaltava puhe ja pätkivä pää. Puurohiutaleet jääkaapissa ja maito hiutaleiden paikalla, päästä katoavat nimet ja vain toisesta kädestä puhdistetut kynsilakat.
  • Yksinäisyyden arvostaminen.
    Ennen yksinolo oli kauhistus, vältettäväkin asia. Nyt tavoiteltava ja tärkeysjärjestyksen kärkipäässä, muuten homma leviää käsiin.
  • Hiljaisuuden arvostaminen.
    Automatkoilla radio pysyy kiinni.
  • Ajankäytön tehostuminen.
    Jos ennen olin tiitterä, nyt olen tarvittaessa t o d e l l a  tehokas.
  • Oman lapsen huumori.
    Kuinka nerokasta ja kertakaikkisen jalat alta vievää! Meillä nauretaan paljon.
  • Tiiminä toimiminen.
    Vaikka välillä arjessa takkuaa, kriisitilanteessa toimimme Jukan kanssa saumattomasti yhteen. Kriisitilanteella tarkoitan esimerkiksi oksennusta sohvalla tai niskakakkaa.
  • Vaippojen toimimattomuus.
    Ei tullut mieleenikään miettiä, että "toimivatko" vaipat!
  • Imetys.
    Siellä maito, täällä maito, joka puolella... "Tässä Teille sateenvarjo, ihan vain varalta, ettette kastu. Aion imettää lapseni tässä penkillä kolmen metrin päässä Teistä."
  • Muutos.
    Kaikki muuttui, mutta mikään ei muuttunut. Meille muutti asumaan täysin uusi tyyppi ja elämä pyörii nyt näin. Mutta ei minusta tullut viisaampaa, kypsempää ja kaiken tietävää aikuista. Siis sellaista, jollaisena lapset vanhempansa näkveät. Muistatteko mainoksen, jossa lapsi kysyy autoa ajavalta isältään, että tietääkö tämä varmasti mihin mennään? Isä vastaa tietävänsä, mutta tuskin selviäisi ilman navigaattoria. Edelleen ihminen, edelleen keskeneräinen ja paljon vähemmän viisas, kypsä ja tietävä kuin ennen lasta. Tuli mittasuhteita, mutta ei halu tanssia pöydillä kadonnut minnekään.
  • Syyllisyys ja huono omatunto.
    Melkein mistä vain ja koska tahansa. 
  • Ääripäät.
    Ne hetket, jolloin uhmaikäinen huutaa suoraa huutoa, yrittää purra, nipistää ja potkia. Ja sitten ne hetket, jolloin iloinen pörröpää tulee ovella vastaan ja sanoo: "Väinö äitiä rakastaa!".
+ Yodan lailla puhuva lapsi, how cool is that?!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti