keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Yllättävä elämänlaadun paraneminen

Kun meille tuli vauva, pienen nukahtaminen oli alusta asti vaikeaa. Kun se kasvoi isommaksi, nukahtaminen oli edelleen vaikeaa. Taaperoiässä nukahtaminen oli edelleen kovin vaikeaa. Pahimpina aikoina nukutettiin iltaunille pari tuntia ja päikkäreille liki saman verran. Tuloksena neljä tuntia nukuttamista ja kaikkien talossa olevien hermojen menetys. Ei kuulosta kivalta, mutta hei, kaikkeen tottuu. Ja juu, kyllä kokeiltiin aikalailla kaikkea, uskallan sanoa. Mutta kun ei, niin ei. 

Mutta kuulkaas, nyt on asiat eri mallilla! Yhtäkkiä on käynyt niin, että meidän netissä surffailu ja Netflixin tuijotus parisuhdeaika alkaa kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä. Tänään lapsen huoneessa oli hipihiljaista viisi yli kahdeksan. Toistan, viisi yli kahdeksan. Ei kymmeneltä, ei puoli yhdeltätoista. Vi i s i  y l i  k a h d e k s a n.
Mikä sitten aiheutti tämän yllättävän elämänlaadun paranemisen?

Väinö ei enää nuku päiväunia. 

Luojan kiitos ei tarvitse murehtia aikatauluista vielä niin, etteikö tällainen luonnollinen rytmi ilman herätyskelloa toimisi. Nyt se on nimittäin aikamoista mannaa kahdelle kaksi vuotta nukuttamista nukuttamasta päästyään harrastaneelle äidille ja isälle. Kuten sanottua, uni tulee viimeistään puoli yhdeksältä (kokonaisia öitä ei nukuta vieläkään, mutta se ei ole nyt jutun juoni, vaan nyt hurrataan nukutukseen korvamerkityn aikaresurssin vapautumiselle) ja aamulla noustaan kahdeksan ja puoli kymmenen välillä. 

Päikkäreitä ei tietystikään koske mikään täyskielto. Selvästi päivänä, jona tapahtuu jotain spesiaalimpaa, kuormitus on erilaista kuin perus kotoilupäivänä ja päikkärit tulevat ehdottomasti tarpeeseen. Automatkoilla mummolaan nukutaan ja hyvä niin. Sitten vaan mennään myöhemmin nukkumaan ja odotetaan unen tuloa kauemmin. Mutta luojan kiitos ei enää joka ilta. 

Ah. Taidanpa keittää teetä ja lukea uusimman Deco-lehden loppuun.

#elämänsuuriaihmeitä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti