Viikonlopun kuulumisia

Kulunut viikonloppu on ollut i h a n a!

Perjantaina töiden jälkeen oli pitkästä aikaa sellainen oikeanlainen viikonloppufiilis. Päiväni päättyi mielenkiintoiseen kohtaamiseen aikuissosiaalityötä tekevän sosiaalityöntekijän kanssa. Haastattelin häntä työn alla olevaan lehitjuttuun koskien sosiaalihuoltolain mukaista palvelutarpeen arviointia. Itse haastattelu oli nopeasti ohi, mutta jäin notkumaan hänen toimistonsa ovenrakoon vielä toviksi, juteltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka.

Lopulta kävin kirjastossa lukemassa uusimman Trendin ja sitten ajelin kotiin miesteni luokse, kaikki kolme olivat kotona: kissakin taas vaihteeksi. Keittiö on edelleen aikamoinen kaaos, jokainen nurkka on jo täynnä muuttolaatikoita. Karkasimme ulos syömään ja kiittelimme ravintolaa, jossa oli lasten leikkipaikka. On päiviä, jolloin jaksaa viihdyttää ja leikkiä, satuilla ja turista ruokaa odotellessa, mutta nyt aika rankan viikon jälkeen olin kyllä onnellinen siitä, että Väinö saattoi välillä kipittää näköetäisyydelle värittämään ja ajelemaan autoilla.

Puhelin Jukalle, että minun on ollut kova ikävä sohvalle. En muista milloin viimeksi olisin istunut tai makoillut sohvalla sohvatyynyt täydelliseksi tueksi aseteltuina telkkaria tuijottaen. Aikamoista haipakkaa on ollut. Perjantai-illan ainoa tavoite oli sohvatreffit valkkarilasin kanssa. Ehdottoman täydellistä, kun tiesi, että saa nukkua aamulla iiihan niin pitkään kuin unta riittää! Laitoin perjantain ja lauantain väliseksi yöksi uunikuivatut tomaatit tulille ja kipaisin aika hyvissä ajoin nukkumaan aamupala jo mielessä.

Ei ole parempaa yhdistelmää kuin ruisleipä, hyvä juusto, uunikuivatut tomaatit ja tuore basilika <3 Istuimme aamupalalla pitkään ja hartaasti, kahviakin taisi mennä melkein pannullinen kahteen pekkaan. Hitaat aamut ovat kyllä mieltä hemmottelevia. On ihana syödä rauhassa ja ajan kanssa ilman hotkimista ja jatkuvaa kellon tuijottamista (ehkä kannattaisi arkisin yrittää herätä hieman aikaisemmin krhm..).

Kipaismme Anttilasta uuden rikkaharjan, Annon mallistosta löytyi kaunis, puinen yksilö. Samalla nappasimme mukaan uuden puhtaan pyykin korin ja lasten lakanan, lakanat olivat tarjouksessa kolmen euron kappalehintaan. Laiskotti edelleen, eikä kokkailu innostanut kumpaakaan. Aika lähelle Anttilaa on jo aikoja sitten avattu nepalilainen ravintola jota moni on kehunut, mutta me emme ole ehtineet sitä testaamaan. No nyt ehdimme! Ja kannatti kyllä ehdottomasti, suosittelen. Lehtisen kauppakeskuksesta löytyy.

Muutama ystävä varoitteli, että viikonlopusta tulisi sateinen (säätiedotusten tarkistelu on jotenkin jäänyt viime aikoina, olen vain luottanut siihen, että kyllä paistaa ja lämmittää), silti luihin ja ytimiin tunkeutuva kosteus yllätti. Kääriydyin vuortellen villaneuleeseen ja villatakkiin, jaloille heitin joululahjaksi saadun Lapuan kankureiden viltin, se on ihanin ikinä. Pesimme loppupäivän pyykkiä, varmaan sellaiset viisi koneellista. Onnea on pyykinkuivausteline, joka pysyy pystyssä, eikä kenota suuntaan tai toiseen! Mattamusta värikin on plussaa.

Täydellinen yksilö löytyi vihdoin ja viimein!

Jutustelimme Jukan kanssa lauantai-iltana Väinön mentyä nukkumaan, että aika paljon on tämä arki helpottanut. Ei nimittäin ole kauaakaan siitä, kun iltaiset nukuttamiset saattoivat viedä tunnin jos toisenkin. Nyt maksimiaika on ehkä vartin verran, yleensä muutama minuutti iltalaulua riittää ja pienin on unessa. Luonnonlaki tosin on se, että jos päikkäreitä nukutaan minuuttikaan, iltainen nukkumaanmeno kannattaa suosiolla heittää heti parin tunnin päähän normaalista, ja silloinkin saa valmistautua taisteluun. Olemmekin ajoittaneet pidemmät automatkat iltaunien aikaan, se sujuu hienosti. Autossa unensa aloittanut Väinö nukahtaa hyvin perillä uudestaan ja jatkaa unia aamuun asti.

Sunnuntai on tuntunut, noh, sununtailta. Sellaiselta sunnuntailta, joita lapsena oli. Vähän on tylsää ja vähän pitkästyttää, mutta mitään ei oikein jaksaisi tehdä. Kävimme sunnuntai-ajelulla koko perheen kera ja koukkasimme Makuunin irttareiden kautta takaisin himpulaan. Suunnittelmme Jukan kanssa kesän mökkireissua ja Väinö katsoi Ryhmä Hauta. Ihanan tavallista ja kiireetöntä <3