keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Hajanaisia huomioita siitä, kun tiskikone hajoaa

- Muistuupa mieleeni meidän ensimmäinen yhteinen koti. Siellä ei ollut tiskikonetta! Tiskaaminen oli kamalaa. Taidettiin riidellä siitä aika paljon, pitänee tarkastaa Jukalta, mutta minulla on tämä mielikuva. 
- Kun muutimme toiseen asuntoomme, muistan kirjoittaneeni joko silloiseen blogiini tai jonnekin Facebookin seinälle, että tiskikone pelasti parisuhteemme. Siitä lähtien olen suositellut kaikille yhteenmuuttoa harkitseville tiskikonetta.
- Ja nyt meillä sitten hajosi tiskikone. Lapsiperheessä. 
- Melkein itkin, kun huomasin asian.
- Yritin puhua tiskikoneelle järkeä, taisin myös silittää sitä. Ei auttanut.
- Mutta hei, me olemme kasvaneet! Ensinnäkin, emme ole riidelleet kertaakaan. Ja kone hajosi jo kaksi iltaa sitten. Toisekseen, henki on vähän sellainen me vastaan maailm.. tiskikone! Että kyllä me tästä selvitään, yhdessä. Mikä toki on liioiteltua, koska Jukalla on kädessään kipsi, joka ei luonnollisestikaan saa kastua. Minä selviän, mieheni tuella. Hah. Ja kolmanneksi: en muista koska oikeasti olisimme riidelleet kotitöistä. On tullut tärkeämpiä asioita tilalle (missä on toinen kurahanska?!). Mietimmeköhän kymmnen vuoden kuluttua, että muistatko, mistä hölmöistä jutuista silloin vuonna 2016 riitelimme? 
- Jouduin tunnustamaan Väinölle, että nyt ymmärrän paremmin sen, miksi tiskileikissä roiskuu niin paljon vettä lattialle. Vaikeaa pitää se kaikki märkä yhdessä paikassa! Herra lohdutti, että ei se äiti haittaa, siivotaan yhdessä. 
-Jukka soitti heti aamulla vuokraisännälle, mieleni tekisi mennä ostamaan kertakäyttölautasia. Tai siirtyä kokonaan ulkoruokintaan!
+ Elämässä on kaikki hyvin, kun suurin ongelma on tiskivuori. 

Voi rähmä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti