lauantai 26. elokuuta 2017

Ultra Bra, silloin ja yhä

On muutamia asioita, joiden kanssa olen kasvanut ja jotka ovat mukana yhä, edelleen. Ultra Bra on yksi näistä. Ensimmäiset muistoni liittyvät Heppaan, esikouluaikoihin ja silloisen parhaan ystävän punaiseen koulureppuun.

On ollut hiljaisempia aikoja ja toisaalta myös hetkiä, joiden mielikuvien taustamusiikista ei ole epäilystäkään. Rakastan Haikaraa ja erityisesti Eroa, mutta eniten toivon lapseni muistavan, että äiti lupasi suojella kaikelta.

Rakastan sitä, kuinka suomen kieltä käytetään. Yllätyn ja ihastun yhä uudelleen, oivallan ja vaikutun. Muistan sanat ulkoa, muistan hetkiä. Toivon, että kerran vielä. Ja kirjoitan taas ostoslistalle keltaisen sadetakin. Aion myös istua lauantai-illan Yle Teeman äärellä, kuunnella ja hymyillä niin, että poskiin sattuu. Ehkä vähän itkeäkin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti