maanantai 26. helmikuuta 2018

Rutiinit luovat vapautta



Olen aiemminkin julistanut rakkauttani rutiineja kohtaan, mutta nyt (jos mahdollista) suhteemme on siirtynyt uudelle tasolle. Syventynyt ja saanut selvemmän muodon.  Ymmärrän nyt enemmän syy-seuraussuhteita tämän teeman ympäriltä ja osaan ehkä paremmin hahmottaa, miksi rutiinit saavat sydämeni sykkimään ja polveni veteläksi.

Rutiinit luovat vapautta. Kun jokin asia muuttuu rutiiniksi, vapauttaa se tilaa jollekin muulle. Rutiini toistuu, on automaattinen ja vakiintunut. Sitä ei tarvitse juuri ajatella tai murehtia, tehdä vain, kuten aina ennenkin. Ja tähän väliin haluaisin todeta, että kaikista asioista ei voi eikä kannata yrittää tehdä rutiinia. Elämä autopilotin varassa ei kuulosta kovin elämykselliseltä tai inspiroivalta!

Huomasin rutiinien kullanarvoisuuden työmatkoissa. Yleensä menen työkaverin kanssa kimppakyydillä, joka päivä samaan aikaan niin, että olemme työpaikalla suunnilleen seitsemän aikaan. Nyt on menossa muutaman päivän jakso töitä Kokkolan toimistolla, normaali rytmi on siis poissa pelistä.

Olen aivan sekaisin! Normaalisti aamuisin nouseminen on aika helppoa, nyt se on ollut kovin vaikeaa. Liukuva työaika mahdollistaa sen, että työpaikalla ei tarvitse olla tietyllä kellonlyömällä. Selkärangaton kuin olen, torkuttaminen sängyssä houkuttelee paljon enemmän kuin pakkasessa kävely. Mahdollisuus valita on tunkeutunut aamuihini enkä pidä siitä. Se kuluttaa aikaa, energiaa ja saa epämääräisen ahdistuksen laskeutumaan ylleni heti aamusta.

On etuoikeus saada valita, etuoikeus on myös valita niin, että voi keskittyä vain tärkeisiin valintoihin. Kun automatisoi muut, energiaa ja vaivaa säästyy.  Asiat sujuvat jouhevammin ja väitän myös, että epätietoisuus ja tiettyjen asioiden murehtiminen jos ei nyt lopu, niin ainakin vähentyy huomattavasti.


Nämä asiat olen yrittänyt raivata vapauden tieltä:

- Arkiaamujen aamupala. Se on aina sama!
- Aamun sählinki: katson vaatteet edellisenä iltana valmiiksi, eväspäivänä eväät on aamua varten valmiina ja samoin kaikki muu mukaan otettava roina. Jos on jotain spesiaalia muistettavaa, kirjoitan aamuksi itselleni muistilapun sellaiseen paikkaan, josta näen sen varmasti.
- Viikon ruoat etukäteen mietittynä on isompi vaiva suunnitteluhetkellä, mutta maksaa takaisin viikon mittaan.
- Kauppalista isoja ruokaostoksia varten ja kauppaan kerran viikossa kunnolla ajan kanssa ja suunnitelmallisesti. Rakastan myös hetken mielijohteesta tehtyjä herkkujenhankintaretkiä, ne tehdään (tai siis Jukka tekee) sitten erikseen.
- Pyykinpesu. Kerran viikossa korit tyhjiksi ja aina välillä sunnuntaisin silitetään jos jaksetaan.
- Tiskikone käyntiin iltaisin, aamulla koneessa puhtaat astiat.
- Palkasta vuokrarahat heti laskujenmaksutilille, samoin kuukausikustannukset vain muutaman kerran vuodessa erääntyvistä menoista. Näin suurempi kertasumma ei kaada välillä aika kiikkerästi keikkuvaa paattia. Mielenrauhan arvo on mittaamaton.
- Se joka hoitaa, hoitaa -ajattelu. Välillä vaikeaa, paikoin mahdotonta. Mutta pyrkimys on kova! Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Jukka hoitaa lapsen hoitoon liittyvät asiat, koska hän hoitaa ne arjessakin. Minä yritän pysyä poissa tieltä.
- Listat ja asioiden kirjoittaminen ylös. Kirjoitan paljon asioita muistiin, enkä juuri koskaan ole huolissani siitä, muistanko jotain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti