keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävyydestä

Kun ajattelen asiaa, liikutun. Olen niin kovin kiitollinen. Mietin, kuinka ainutlaatuista ja arvokasta: vapaaehtoisuuteen perustuvaa. He ovat valinneet minut, ja minä heidät. Yhdessä meillä on paljon, ja se kantaa silloinkin, kun olemme yksin. 

On aikoja ja on aikoja. Niiden kulusta ja vaihtelusta huolimatta he ovat siinä, tai ainakin siellä. Sen tiedän. Toivon heidänkin tietävän, että olen: valmiina iloitsemaan yhdessä, valmiina valamaan uskoa, antamaan toivoa ja palauttamaan rohkeutta. Kun aallot paiskovat, tehtävämme on muistuttaa toisiamme, että lopulta ne vievät takaisin rantaan.



You feel like home.