torstai 3. toukokuuta 2018

Viisi onnellista asiaa



Jukka sai töitä koko kesäksi! Pieni palanen minusta vähän toivoi, että voisimme lomailla kaikki yhdessä, mutta katseltuani hetken toisen intoa ja onnea uuden äärellä, olen vain onnellinen puolestaan. Ja kyllähän kahden ihmisen palkka on aikamoista viime vuosina vallinneeseen tulotasoon verrattuna. 

Neljän viikon kesäloma yhdessä lapsen kanssa. Tekee varmasti hyvää meille kummallekin lomailla kunnon pätkä. On myös kivaa ja vähän jännittävääkin olla koko neljä viikkoa aikalailla kaksistaan päivät! 

Joku ehkä ihmettelee, että mikäs siinä nyt jännittää. Jännittää oma jaksaminen ja se, onko päivässä hetkiä, jolloin tunnen oikeasti olevani kesälomalla. Kesälomaa ei ole ollut vuosiin, ja viimeisin muistikuva sellaisesta on ajalta ennen lasta! Tässäkin täytyy varmaan asettaa odotuksensa uudelleen ja ymmärtää, että lomailu lapsen kanssa on eri tavalla haastavaa ja myös eri tavalla palkitsevaa.

Uskon kuitenkin, että meille tulee ihana loma. Ajattelin siirtää meidät ulkoruokintaan ja häpeilemättä käyttää lomarahoja lounaisiin ja jätskikiskan jätskeihin. 

Eilen säntäsin tuli hännän alla Kokkolan Ompeluseuran järjestämään Setäkuiskaaja-koulutukseen. Pihamaalla läpsystä suoritettu autonvaihto vähän kaihersi ja kuulumiset Jukan ensmmäisestä työpäivästä vaihdettiin vasta iltayhdeksältä, mutta kannatti sännätä. Ompeluseura on valtakunnallinen naisten työelämäverkosto, joka toimii paikallisesti Kokkolassakin. Setäkuiskaaminen puolestaan on insinööriliiton johtavan asiantuntijan Jenni Karjalaisen metodi käsitellä työelämässä (ja toki muussakin elämässä) vastaantulevia hankalia setiä. Hyviä vinkkejä vuorovaikutukseen ja viestintään myös muiden kuin setien kanssa. Jos kiinnostuit, käy kurkkaamassa Jennin blogi!  

Tuleva viikonloppu tulee olemaan ihana, ja odotan sitä niin kovasti! Saan olla yksin kotona koko viikonlopun. Ohjelmassa on yksi brunssi ja vähän koulutehtävien tekoa, mutta muuten mitään tekemättömyyttä ja aikaa, jota ei ole korvamerkitty millekään. Odotan ajatusteni kuulemista, tilaa hengähtää ja vapautta tehdä mitä haluan (luultavasti olla tekemättä mitään). Olen oppinut, että näitä päiviä ja viikonloppuja tarvitsen jaksaakseni. Välillä pitää saada olla ihan yksin itsensä kanssa ja kysyä, mitä kuuluu minulle. 

Aamukahvi. Jokaisen päivän onni ja ilo. Joskus jo illalla kun painan pääni tyynylle, mietin aamukahvia. Viimeistään aamulla herätyskellon soidessa mielikuva aamukahvista hiipii mieleeni, ja sen mielikuvan avulla kampean itseni ylös uuteen päivään.