Palasimme juuri kotiin perheen kesälomareissulta Oulusta. Meillä oli ihanaa! Kiva hotelli, aamupala, Tietomaa ja hyvää ruokaa. On hienoa (ja helpottavaa) huomata, kuinka simppeliä tuollaisen pian viisivuotiaan kanssa reissaaminen onkaan. Päiväunisäädöt, imetykset tien poskessa ja vaippakatastrofit ovat muisto vain.
Kesäloma on alkanut kaikenkaikkiaan kovin mukavasti, oikeastaan tuntuu, että olisin ollut lomalla jo paljon pidempään. Ja ensimmäinen viikko on vasta taputeltu, ruhtinaallisesti kolme jäljellä! Jukka on töissä kesän loppuun saakka, mutta minulla ja Väinöllä on kalenteri tyhjä. Ei aikatauluja, ei pakollisia juttuja, ei kiirehtimistä paikasta toiseen eikä velvollisuuksia. Vapautta vain.
Ennen loman alkua teimme yhdessä puhelimen muistioon listan jutuista, joita olisi kiva tehdä, ei pakko, mutta kiva. Tällainenkin listanainen ymmärtää, että välillä on hyvä vähän heittäytyä, mennä sinne minne nokka näyttää ja olla vailla sen suurempia suunnitelmia.
Kesälomapaineet tuntuvat onneksi aika vieraalta. Välillä mielessä käy ajatus, joka kehottaa esimerkiksi putsaamaan kaikki lenkkarit (!) kerta nyt olisi hyvin aikaa, mutta olen hyvällä menestyksellä onnistunut sulkemaan moiset hölmöydet ulos systeemistäni. En halua tähän hetkeen nyt mitään sellaisia juttuja, joita pitäisi. Koska ei pidä eikä tarvitse! Ah, niin vapauttavaa. Ainoa ohjenuora tälle lomalle olkoon se, että tehdään asioita sen vuoksi, että niitä on kiva tehdä. Ja okei, toinenkin tärkeä: säännöllinen ruokarytmi! Nälkäkiukkuinen äiti tuskin olisi pienen lomalaisen mieleen.
