Pääsiäinen! Se oli kaikkea mitä toivoin ja opetti taas vähän lisää tästä elämästä. Olin haaveillut ja suunnitellut innoissani pääsiäisen ruokia, leivottavia ja muita herkuteltavia viikkotolkulla. Edellinen pääsiäinen pötköteltiin kotona koronassa koko porukka ja selvästi oli jäänyt käyttämätöntä inspiraatiota tuhlattavaksi. Suunnittelin täytekakun tekoa, erilaisia salaatteja ja vaikka mitä. Kun pääsiäisloman aika sitten koitti, olin niin väsynyt, poikki ja kertakaikkisesti tyhjää täynnä, että en saanut tehtyä mitään. Töiden aloittaminen vaati veronsa, uuden arjen aloittaminen kampitteli kerta toisensa jälkeen ja lievästi sanottuna pakka oli vähän levällään.
Oli kuitenkin kovin onnellista huomata, että ei se minun tai kenenkään muunkaan pääsiäinen ole kiinni siitä, mitä on saatu aikaiseksi. Kaupasta saa ja riman voi suosiolla tiputtaa lattialle, aidosti iloitsin siitä, että osasin kuunnella sen hetkistä tilannetta ja yksinkertaisesti vain jättää tekemättä. Ei mikään itsestäänselvyys nimittäin!
Mummolamatkailussa parasta on se, että tiedämme olevamme tervetulleita vaikka sitten tyhjin käsin. Sivuhuomautuksena todettakoon, että minusta on vähän epäreilua puhua pelkästään mummolasta, meilläkin kun on kourallinen valtavan ihania pappoja. Mummopappala on vähän pitkä, mutta onko parempiakaan ehdotuksia?
Olisi saanut jäädä väliin:
En todellakaan ajattele, että täysi kalenteri on mitenkään tavoiteltava asia, tai että haluaisin vastata kysymykseen kuulumisista, että kiirettä pitää. Huhtikuussa näin kuitenkin oli, puistattaa ajatellakin sitä värikoodattujen tapahtumien sekamelskaa, mikä perhekalenterin auetessa paljastui. Toukokuu on onneksi lomakuukausi! Siten siis, että aikuisilla ei ole mitään ohjattua, hoidetaan vain lapsen harrastukset ja pyritään pitämään kaikki muu minimissä.
Olisi voinut ottaa uusiksi:
Työporukan illanistujaiset herkisti, nauratti ja piristi pitkäksi aikaa! Vaikka seuraavana aamuna rehellisesti sanottuna kyllä vähän väsytti, kun vaunuttelin lasten kanssa Kipparihallia kohti aamulla ennen kahdeksaa. Onneksi raikas aamuilma piristi ja toivottavasti saadaan merkittyä seuraava kerta kalenteriin pian!
Niin ja näin:
Uusi arki kaikkinensa. On niin paljon yhtä aikaa: innostusta, iloa, väsymystä, kaipuuta, ikävää, vapauden tunnetta, kärsimättömyyttä, tarmoa, puhdittomuutta, sotkua ja opettelua. Huhhuh! Välillä tuntuu, että ainoa lohtu on se, että pian tämäkin sujuu, kaikkeen tottuu, uusikin arki tulee olemaan jossain vaiheessa tavallista arkea. Ja uskon, että kun niin käy, se tuntuu lahjalta.
Parhaat naurut:
Täytyy sanoa, että oli aika ikimuistoinen ensimmäinen työpäivä. Ehdin istua toimistolla vajaa tunnin, kunnes ilmoitin tyynesti esihenkilölle, että nyt minun täytyy lähteä kotiin, oksettaa. Ja niinhän se teki, aikamoista. Nyt jo naurattaa aikalailla.
Kuukauden kohokohta:
En oikein voi uskoa tätä vieläkään todeksi, mutta kuin varkain vuosien haave toteutui paljon odotettua nopeammin ja meistä tulee mökkiläisiä! Merenrantatontti, punainen mökki, lasiveranta ja pieni suloinen sauna. Remonttia, uusia perunoita ja kuohuviiniä kirppikseltä ostetuista kristallilaseista. Olen niin onnellinen, että voisin poksahtaa. Ei oikein ole ollut ruokahaluakaan, kaikki on niin uutta ja jännittävää.
Toukokuulta odotan:
Ohjelmattomia iltapäiviä ja iltoja, mökkipuuhastelua ja kaikenlaisten aarteiden etsintää! Vähän myös lisää lämpöä, tämä kevät on kylmettänyt luut ja ytimet.
