Joulukalenterin 24. luukku

Huomenna, jos Jumala suo,

on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla;

ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla

kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään

sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,

sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin

laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee,

on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen

rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta

ja rikkomuksesta erikseen säätävät. Lopuksi toivotetaan kaupungin

kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.

(Joulurauhan julistus)

Rauhallista joulua!

Joulukalenterin 23. luukku

Suosittelen!

Joulukalenterin 22. luukku

Jos käyt töissä (tai opiskelet) ja sinulla on perhe, lue tämä. Et taatusti kadu.

Lue myös siinä tapauksessa, jos näiden kahden yhdistäminen on pian ajankohtaista, saatat säästyä muutamalta sudenkuopalta.

Joulukalenterin 21. luukku

Joulukalenterin 20. luukku

Jouluun kuuluu rauhoittumista,

aloilleen asettumista.

Lähimmäisten luo matkustamista.

Ajan viettämistä siellä,

missä minun kuuluu olla. 

Niiden muistamista, 

jotka eivät enää ole täällä,

mutta ovat aina osa meitä.

Lepoa ja rauhoittumista.

Lähimmäisiä ja rakkautta.

Käpertymistä

ja kainaloitumista.

Kauniita asioita.

Ystäviä. 

Niitä, jotka myös matkustavat tänne,

jonne me kuulumme.

Koska meillä on jotain,

jota vain meillä voi olla.

Me olemme täältä,

tiedäthän.

Kuinka ihana onkaan käpertyä siihen tunteeseen,

että koko maailma on tässä.

Näiden seinien sisässä,

tämän paikkakunnan rajojen tällä puolen.

Tämä on minun joulumaani.

Joulukalenterin 19. luukku

Treffi-illat

Kyllästyimme siihen, että treffien järjestäminen vaati aikaa ja vaivaa, yleensä myös jonkun toisen vaivaa kuin vain meidän. Kaikki alkoi Syke-sarjasta, silloin meillä oli aina kerran viikossa "syketreffit", jolloin katsoimme illan jakson ja söimme jotain hyvää. Vuoroviikoin kokkailimme ja suunnittelimme naposteltavat. Joskus myös suunnittelimme illaksi aktiviteetin, erä Afrikan tähteä tai joogaa, syvävenyttelyä tai Älypää-mittelö. Suunnittelu on kivaa, järjestäminen on kivaa ja itse treffit olivat useimmiten onnistuneita. Nyt tapa on jäänyt reissaamisen jalkoihin, säännöllisyyttä saa hakemalla hakea tästä elämäntilanteesta. Mutta me lupaamme parantaa tapamme! Koittakaahan tekin. 

Ps. Ruokaa ei kannata laittaa uuniin ennen kuin lapsi on varmasti nukahtanut. Toki kylmänäkin maistuu ;)

Joulukalenterin 18. luukku

Suosittelen!

Joulukalenterin 17. luukku

Hoito-ohje itselle

Aina välillä kun arki pyörii vinhaa vauhtia, tekemistä on paljon tai muuten vain on kaikkea muuta, havahtuu siihen, että ei yhtäkkiä muistakaan, millon viimeksi on käynyt lenkillä. Tai lakannut kynnet, puhumattakaan siitä, että olisi vain hetken ollut. Istunut sohvannurkkaan ja katsonut telkkaria, lukenut hömppälehteä tai selaillut päämäärättömästi ihania ruokakuvia ja -reseptejä. 

Uskon, että jokaisella on ne omat hyvinvoinnin mittarinsa, kun jotkut tietyt asiat toteutuvat arjessa säännöllisesti, olo on hyvä ja tuntuu, että elämä on niin hallinnassa kuin se nyt mahdollisesti voi olla. Mitä nämä hyvinvointia ja jaksamista lisäävät asiat sitten ovat? Ne voivat olla konkreettisia asioita, tekoja tai tapoja, mutta myös ajatukset ja ajattelumallit voivat olla hyvinvointia lisääviä. Itselläni lista koostuu seuraavista:

- Hetki omaa aikaa mielellään joka päivä. Tämä voi olla vaikka lenkki, kirjastossa käynti tai puolen tunnin pötköttely sängyllä suljetun oven takana ihan vain yksikseni ja itsekseni. Sellainen hetki, jolloin voi tehdä mitä haluaa ilman, että kukaan ei vaadi mitään. Ajatukset saavat tilaa ja jälkeenpäin mieli on kirkkaampi.
- Säännöllinen syöminen. Paras ateriarytmi on sama kuin Väpällä: aamupala, (välipala), lounas, välipala, päivällinen ja sitten iltapala. Neljä tuntia ilman ruokaa on maksimi. Nälkäisenä kiukustun, olo on heikko ja kuvotus vaivaa, väsyttää, enkä jaksa keskittyä. 
- Tarpeeksi vettä, 10 x 2,5dl on määrä, jonka puhelimeni sovellus käskee juoda päivän aikana. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Jos vedenjuonti unohtuu (eilen unohtui), pää tulee kipeäksi ja alkaa heikottaa.
- Liikunta. Ennen kovinkin retuperällä ollut asia on korjaanutunut kun sopiva laji on löytynyt. Jooga on jo nyt tehnyt ihmeitä.
- Riittävät yöunet. 8 tuntia minimi. 
- Niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin, minulle on tärkeää, että kynnet on lakattu, tukka kammattu ja muutenkin ulkonäkö on freesi. Pieruverkkaripäivät kotona ovat sitten asia erikseen, niitäkin pitää olla. Mutta pääsääntöisesti haluan näyttää fiksulta, tuoksua hyvältä ja tuntea oloni kauniiksi ja hyväksi. Tätä asiaa pidän tärkeänä myös parisuhteen kannalta!
- Siisti koti. Tavarat järjestyksessä, omilla paikoillaan. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että sotku ahdistaa, tekee levottomaksi ja ärsyttää.
 - Ajatus siitä, että joka päivä voi syödä hyvää ja terveellistä ruokaa. Arkiruokakin voi olla hyvää, ihan jokainen kerta. Välillä on myös mukava panostaa ajan kanssa.
- Ajatus siitä, että jos joku päivä ei jaksa tehdä terveellistä ja hyvää ruokaa, on ihan ok mennä ulos syömään. 
- Sopimukset, säännöt ja listat helpottavat arkea, siivouspäivät, pyykkipäivät, korvamerkityt kotityöt... Mutta yhtä helpottavaa on ymmärtää, että olemme aikuisia ihmisiä, saamme jättää imuroimatta jos se sillä hetkellä tuntuu hyvältä. 
- Halaaminen. Hyvä mittari kiireelle. Jos ja kun muistaa halia miehen kanssa päivittäin monesti, on läheisempi ja rakastuneempi olo. Tämä on testattu juttu! :D Jos halimaan ei ehdi, helposti on sellainen etäinen fiilis. Siispä halikaa.
- Ystävät. Puhelimen päässä, kasvotusten tai pitkänkin matkan takana, mutta siellä kuitenkin. 

Kun nämä seikat ovat elämässäni kondiksessa, on hyvä olo. Positiivinen fiilis, pää selkeä, suora ryhti ja onnellinen mieli.

Millainen olisi Sinun hoito-ohjeesi itsellesi? 

Joulukalenterin 16. luukku

Wilhelmiinoihin ohje täältä.

Joulukalenterin 15. luukku

Meidän perheen Top10 Netflix-edition:

1. House of Cards

2. Modern Family

3. Orange Is The New Black

4. Suits

5. House of Lies

6. Ensisilmäyksellä

7. Gossip Girl

8. Silta

9. Fat, Sick & Nearly Dead 

10. Palomies Sami

Joulukalenterin 14. luukku

Tästä kuvasta on jo aikaa, taitaa olla syksyltä. 

Mutta kuvaan liittyy aika tärkeä opetus.

 Ja se opetus on seuraava:

jos olet aina halunnut mennä kahvilaan viinilasilliselle vain kirja seuranasi, 

mene. 

Joulukalenterin 13. luukku

 Luen koko ajan, jatkuvasti ja ihan kaikkialla. Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Luentojen välissä, junassa, autossa ja bussissa. En tiedä mitään parempaa keinoa rentoutua. Kirjoja on kesken yleensä yhtäaikaa kahdesta viiteen, vaihtelen niitä fiiliksen mukaan. Käsilaukussa kulkee mukana vähintään yksi. Joskus luen niin pelottavia kirjoja, että en saa nukuttua, hyvin usein myös itken ja luen, mutta vielä useammin nauran ääneen. Usein vaihdan karkkipäivän karkin irtonumeroon naistenlehdestä. Kun kaipaan vähän keveyempää kuin 500 sivua, nappaan lehden tai luen blogeja. Minua viehättää ajatus, että voin kurkistaa toisen ihmisten ajatuksiin ja pohdintoihin. Kuulla heidän omalla äänellään kertovan niistä. Lukulistalla Me naisten, Kodinkuvalehden, Kotivinkin ja Kotilieden sekä Decon ja Trendin lisäksi muun muassa seuraavat...

Notes on a life 

Kaikki mitä rakastin 

Magicpoks

365 days with Ida

RAW Design blog

Valkoinen soihtu

Salamatkustaja

Project Mama

Valeäidin tunnustukset

Mamma rimpuilee

Joulukalenterin 12. luukku

Lehtikaalisipsit

 lehtikaalta

oliiviöljyä

sormisuolaa

mustapippuria

chilimaustetta

Leikkaa lehtikaalin lehtiosat sopiviksi suupaloiksi, kippaa kulhoon. Pyörittele öljyssä ja lisää mausteet. Paista 150 asteessa kiertoilmalla kunnes lehdet ovat ottaneet hieman väriä. Tarkkaile paistoaikaa, sipsit palavat helposti! 

Joulukalenterin 11. luukku

Suosittelen! 

Joulukalenterin 10. luukku

"Enneagrammi perustuu ihmisten erilaisuuteen ja omasta tyylistä johtuvaan käyttäytymiseen. Jokainen meistä on oppinut jo lapsuudessaan perusstrategian, jonka avulla olemme saaneet turvallisuutta ja selviytymiskokemuksia perheen piirissä ja muissa kohtaamissamme tilanteissa. Tätä lapsuudessa omaksumaamme selviytymisstrategiaa me sovellamme myös myöhemmin elämässämme eri tilanteissa. Nämä strategiat ilmenevät enneagrammin yhdeksänä tyylinä. Enneagrammi on oman persoonan kehittämisen ja kasvun väline, jonka kautta opimme vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja ja huomaamme oman tyylimme vahvuudet ja vahvuuksien ylikäytön. Alamme ymmärtää paremmin myös toisten ihmisten käyttäytymisen erilaisuutta."

 (Lähde: http://www.enneagram.fi/enneagrammi/)

Mikä on enneagrammityyppisi? Tee testi tästä!

Olen tehnyt testin lukemattomia kertoja, ja aina enneagrammityypikseni on annettu nelonen, luova individualisti. Kuten muutkin persoonallisuutta kuvaavat testit, tämäkään ei ole kiveen kirjoitettu tuomio sinusta tai minusta, mutta varmastikin oiva väline tutustua itseensä paremmin.

"Nelosesta kerrotaan, että hän on arhaimmillaan luova, syvällinen ja ilmaisuvoimallinen, huonona päivänä ylitunteellinen, oikutteleva ja loukkaantuva." 

"Nelosella on ainutlaatuinen kyky muuntaa kokemuksensa, vaikeat ja raskaatkin, merkitykselliseksi kauneudeksi."

"Nelonen kokee tinkimättömyyden ja aitouden hyvin tärkeäksi ilmaistessaan itseään ja hän odottaa tätä samaa intensiivisyyttä myös muilta."

"Nelosten on vaikea käsittää asiallista tunteilemattomuutta ja he pitävät välillä muita ihmisiä pinnallisina ja ylipirteinä."

"Neloselle mitkään inhimilliset tunteet eivät ole vieraita -- "

Joulukalenterin 9. luukku

Ajatuksia opiskelusta ja oppimisesta

On hauska huomata, kuinka oma suhtautuminen opiskeluun on muuttunut Väinön syntymän myötä. Nyt käytettävissä oleva aika on rajallinen, eikä lipsumisiin ole varaa. Ajankäytön hallinta on tehostunut huomattavasti, mutta samalla asiat ovat asettuneet mittasuhteisiin. Tunnistan itsestäni sellaisen luonteenpiirteen, että jos olisi mahdollista, antaisin opinnoille koko käden, vaikka kaksikin. Äidiksi tulo on ehkä edesauttanut terveemmän suhteen syntymistä niin opiskeluun kuin työntekoonkin. Osaan olla itselleni armollisempi, enkä enää ajattele niin, että kaikki tulisi tehdä niin hyvin kuin mahdollista. On ihan ok tehdä joskus vain riittävästi. 

Haluan usein tehdä asiat niin hyvin ja fiksusti kuin mahdollista. Välttää turhaa vaivannäköä ja olla tehokas, jotta aikaa jää muuhunkin. Tämä ajattelu koskee erityisesti opiskelua. Jos istun luennolla, teen muistiinpanoja enkä surffaile netissä, sillä tiedän, että minulla ei ehkä ole aikaa lukea muistiinpanoja myöhemmin Moodlesta. Asia on opittava silloin, kun siihen on mahdollisuus. Ja lisäksi tiedän, että opin asiat parhaiten kirjoittamalla ne ylös. Tenttiä ennen kokoan kokonaisuudet ajatuskarttaan, sillä tiedän sen toimivan parhaiten kohdallani. Osaan myös varautua siihen, että viimetippa motivoi parhaiten, jos muuten on vaikea asennoitua lähestyvään deadlineen. Oman itsensä tunteminen oppijana kannattaa, siitä on varmasti hyötyä niin ajankäytön kuin asioiden sisäistämisen ja oppimisenkin kannalta. 

- Tiedätkö, mikä on sinulle paras tapa oppia? 

Voit testata oppimistyylisi tästä.

- Milloin olet tehokkaimmillasi? Tarvitsetko hiljaisen ympäristön vai onnistuuko työskentely taustahälinässä paremmin? Onnistuuko itsenäinen työskentely parhaiten aamusta vai oletko illalla parhaimmillasi?

- Mikä on sopiva stressitaso? Harvoin täysin stressitön tila on paras mahdollinen, hyödyllinen stressi eli eustressi auttaa työskentelemään tehokkaasti ja se myös motivoi.

- Ovatko asettamasi tavoitteet ja aikataulut realistisia? Onko aikataulusi liian täyteen tupattu, vai onko se päinvastoin liian väljä? 

- Osaatko johtaa itseäsi? 

- Tiedätkö, mihin tähtäät, mitä tavoittelet? Oletko suunniteluut, mitä tavoitteeseen pääseminen vaatii? Mitäs sitten, kun tavoite on saavutettu? Entä jos sitä ei saavuteta?

- Muistatko palkita itseäsi hyvin tehdystä työstä?

Joulukalenterin 8. luukku

Lakristi-tyrnimarengit

2 kananmunan valkuaista

1 dl hienoa sokeria

2-3 tl lakritsijauhetta

2 tl tyrnijauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi vaahdoksi lisäten sokeria vähitellen pienissä erissä. Marenkivaahto on valmista kun se ei putoa kulhosta ylösalaisin käännettäessä. ;)

Lisää vaahdon joukkoon lakristi- ja tyrnijauhe, vatkaa tasaiseksi. Pursota marenki leivinpaperilla vuoratulle pellille tai lusikoi lusikalla. 

Kuivata marenkeja uunissa 100-120 asteessa tunnista kahteen. Marengit ovat valmiita kun ne irtoavat helposti leivinpaperilta ja tuntuvat kevyiltä. 

Joulukalenterin 7. luukku

Pienet asiat, pienet hetket. 

Joskus silmänräpäys riittää,

saa tajuamaan,

että onni on nyt.

Tässä hetkessä,

ei huomenna,

eikä sitten.

Ei seuraavassa juhlassa,

vaan tässä arjessa.

Omassa ja ihanassa.

Puhtaassa pyykissä,

teekupissa,

siinä hetkessä, 

kun pienten jalkojen tepsutus kertoo

äiti nyt heräsin.

Tai kun aamulla saat avata silmät niin,

että muut vielä nukkuvat,

lämpöisessä sängyssä.

Villasukissa hiivit  

ja huomaat,

että olet muistanut pysähtyä.

Vaikka vain hetkeksi.

Joulukalenterin 6. luukku

En todellakaan ole ajatellut olevani askartelija-tyyppiä. Mutta kappas, kun löytyy itselle se luontevin tapa ja inspiraation herättävät jutut, hommasta voi jopa tullakin jotain. Näiden kuvien pohjalta Väinöllä on omassa huoneessaan samalla idealla toteutettu mobile. Pinterest on kyllä monien ihanien ideoiden lähde. Yllä olevat kuvat on kaikki poimittu sieltä. 

Joulukalenterin 5. luukku

Tämä on tarina tutista, joka meni rikki.

Olipa kerran pieni poika, jolle hänen vanhempansa antoivat jo vauvana tutin. Äiti toivoi ja toivoi, että poika oppisi syömään tuttia, sillä ihmistuttina olo oli kovin kuluttavaa tunnista toiseen. Kun sairaalasta päästiin kotiin, tutti oli jo kiva kaveri.

Pieni poika oli kuitenkin kovin tarkka siitä, minkälaista tuttia suostui syömään. Tuteissakin nimittäin on eroja. Luonnonkuminen kelpasi, mikään muu ei. Tämän tuon pienen pojan vanhemmat oppivat valvoesaan yhden kokonaisen yön lapsen kaivatessa oikeanlaista tuttia. 

Tutti kulki matkassa mukana unien aikana, automatkoilla ja hädän hetkellä apuna lohduttamisessa. Pojan äiti oli aikoinaan ajatellut, että tutista luvouttaisi ennen kuin poika oppisi sitä pyytämään itse. Näin ei käynyt. Vanhemmatkin olivat aika kiintyneitä tuttiin. 

Ehdottomaksi takarajaksi asetettiin kahden vuoden ikä. Siihen mennessä, tavalla tai toisella, tutista luovuttaisiin. Mietittiin, että ehkä se olisi hyvä antaa kesällä syntyvälle serkkupojalle. Kertoa, että vauva tarvitsee sitä enemmän kuin jo hieman isommaksi pojaksi kasvanut poika. Keväällä kuitenkin iski flunssa, nenä meni tukkoon ja öisin poika hermostui kun tutin syöminen ei onnistunutkaan. Muutama yö ja vanhempien mitta oli täysi. Tutista luvouttaisiin nyt heti. 

Äiti haki keittiöstä sakset ja salaa, pojan huomaamatta, leikkasi tutin poikki. Piilotti tutin pojan löydettäväksi ja hieman huolissaan, mutta mielenkiinnolla odottamaan yhdessä pojan isän kanssa, että mitä tapahtuisi. Poika löysi tutin, ihmetteli, nauroikin ja sanoi, että rikki meni. Äiti ja isi tukivat tarinaa, tutti on mennyt rikki! Nyt sitä ei voi enää syödä. 

Vähän iltaisia itkuja, öisiä heräämisiä ja isompia kiukkuja. Mutta nämä kaikki kuuluvat pienen miehen elämään muutenkin. Uskon, että äidin ikävä tutin luo oli välillä kovempi kuin pojan. Mutta kaikki me opittiin, ja nyt tutti on asia, jota vauvana käytettiin. 

Meidän tie tutittomuuteen oli siis kuin laastarin repäisy: kerralla reippaasti repäisty sattuu hetken, mutta pian helpottaa. Pikkuhiljaa irti nitkuttelu sattuu pitkään ja nyhertämiseen menee hermo.

Ps. Kerran se löysyi auton hansikaslokerosta sinne jääneen varatutin, napsautti rasian auki ja oli haukkaamassa tutin suuhunsa kun hoksattiin tilanne. Nappasin tutin kädestä ja heitin Jukalle. Väinö näytti siltä, että ei ihan pysynyt hommassa perässä. Ensin oli tutti ja sitten ei ollutkaan. Sanottiin, että sekin oli rikki ja sen pituinen se.